Kolumni
Kolumneja kirjoittaa joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Kuuntele tämä ja muita kolumneja Yle Areenassa
Lue kolumneja
Maahanmuutto on aihe, jota olen vuosia tutkinut ja käsitellyt puheenvuoroissani. Tänä syksynä yhden luentoni yleisö on kuitenkin poikkeuksellinen: suomalaisen kauppakorkeakoulun opiskelijoiden lisäksi sitä kuuntelee yliopisto-opiskelijoita Nigeriasta, Etiopiasta, Etelä-Afrikasta, Tansaniasta ja Kreikasta.
Valmistellessani luentoani tarkastelin näitä erilaisia maita rinnakkain. Sain muistutuksen siitä, kuinka suomalaisena olen oppinut ja tottunut katsomaan maahanmuuttoa ennen kaikkea Suomen ja Euroopan näkökulmasta. Siis eurosentrisesti.
Näkökulmamme on ymmärrettävä, vaikka todellisuudessa maailman muuttoliikkeestä vain pieni osa päätyy Euroopan rajoille. Silti juuri siitä osasta käymme lähes koko maahanmuuttokeskustelumme. Kun keskitymme vastaanottavan maan näkökulmaan, näemme vain puolet kokonaiskuvasta.
Maahanmuutto ei ole ongelma, joka vaatii ratkaisua eikä myöskään ratkaisu yhteiskunnalliseen ongelmaan, toteaa hollantilainen maahanmuuttotutkija ja Amsterdamin yliopiston professori Hein de Haas. Se on, ja sitä on aina ollut.
De Haas on tullut kansainvälisesti tunnetuksi kirjastaan How Migration Really Works, joka purkaa 22 maahanmuuttomyyttiä niin poliittisen oikeiston kuin vasemmistonkin ajattelusta. Lokakuun lopussa de Haas vierailee Suomessa kotoutumistyön valtakunnallisen tapahtuman pääpuhujana.
Tutkimustiedon pohjalta de Haas korjaa ensimmäiseksi kuvitelmaa, että maahanmuutto olisi ennätystasolla ja koko ajan kasvamassa. Kotimaastaan muuttaneiden ihmisten absoluuttinen määrä on kyllä kasvanut maailman väkiluvun kasvun myötä, mutta maahanmuuttajien osuus maailman väestöstä on vuosikymmenten ajan pysynyt tasaisesti noin kolmessa prosentissa.
Siis 97 prosenttia maailman ihmisistä asuu ja pysyy synnyinmaissaan. Ei tarvitse lietsoa pelkoa ja paniikkia puhumalla epäinhimillistävästi tulvista, aalloista ja vyöryistä. Muuttoliikkeen tasossa ei ole mitään ennennäkemätöntä.
Keskustelumme maahanmuutosta on muutenkin liian usein historiatonta. Eurooppalaista kolonialismia voidaan perustellusti pitää ihmiskunnan historian suurimpana laittomana maahanmuuttona, de Haas naulaa. Kolonialismin juuret näkyvät voimakkaasti nykypäivän muuttoliikkeessä.
On myös tarpeen ravistella mielikuvaa, että yhtäällä, vauraassa lännessä, olisivat vastaanottavat maat ja toisaalla, köyhässä etelässä, olisivat lähettävät maat.
Muuttoliikkeen maailmankartta ei jakaudu lähettäjiin ja vastaanottajiin, vaan se on monen suuntaisten liikkeiden verkosto.
Esimerkiksi Etiopia on yhtä aikaa lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaa. Kun Suomessa tehdään päätöksiä 500 kiintiöpakolaisesta, Etiopia antaa perspektiiviä. Maa tarjoaa suojan yli miljoonalle pakolaiselle ja turvapaikanhakijalle, pääasiassa naapurimaista paenneille.
Luvut eivät ole suoraan vertailukelpoisia, mutta kertovat mittasuhteista ja kokonaiskuvasta.
Tuoreet uutiset Etiopian vajoamisesta uuteen sisällissotaan muistuttavat, kuinka tilannekuva voi muuttua.
Saadaksemme kokonaisvaltaisemman kuvan maahanmuutosta, voimme ottaa avuksi systeemiajattelua. Systeemiajattelu lähtee siitä, ettei monimutkaisilla ilmiöillä ole yhtä syytä, eikä niihin siksi ole yhtä ratkaisua. Olennaista on ymmärtää asioiden väliset yhteydet ja se, miten muutos yhdessä kohdassa vaikuttaa toisaalla.
Maahanmuutto on Suomea suurempi kysymys. Siksi kansallinen politiikka, joka tarkastelee muuttoliikettä vain Suomen rajojen näkökulmasta, on väistämättä rajallinen.
Muuttoliikkeellä on monia taustatekijöitä, mutta pakolaisuuden keskeisimpiä syitä ovat sodat ja konfliktit.
Systeemiajattelun näkökulmasta onkin huomionarvoista, että samalla kun Petteri Orpon (kok.) hallitus on kiristänyt maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa, se on lakkauttanut rauhantyölle tarkoitetun avustuksen, jolla tuettiin konfliktien ehkäisyä ja vakautta.
Kun maahanmuuton kokonaiskuvasta puuttuu puolet, poliittiset ratkaisut ovat yksisilmäisiä.
Shadia Rask
Kirjoittaja on työelämäprofessori kauppakorkeakoulu Hankenissa, Suomen ainoassa yliopistossa, jossa kaikki kandiopiskelijat muuttavat ulkomaille yhdeksi lukukaudeksi.