Tuomo Pirttimaan kolumni: Kotitilani suon tarina on apea kertomus pientilallisen yrittäjyydestä ja tukipolitiikasta
Alussa oli suo, sitten pellon yritelmä, metsäkokeilu, turvetuotantoalue ja niin edelleen – nyt jäljellä on villiintymään hylätty pelto, Pirttimaa laskeskelee.
Tekstissä valtio kehystetään toistuvasti alentuvaksi ja armoa jakavaksi toimijaksi arvottavilla sanavalinnoilla. Muita raportointikynnyksen ylittäviä argumentatiivisia ongelmia tai retorisia mekanismeja ei ilmene selvästi.
Ilmaukset "armossaan" ja "antoi armon käydä oikeudesta" eivät ainoastaan kuvaa valtion päätöksiä, vaan kehystävät valtion alentuvaksi ja mielivaltaisesti armoa jakavaksi toimijaksi. Mekanismi on sanavalintaa, ei vastaväitteen käsittelyä tai henkilön hyökkäystä; samanlainen leima toistuu kahdessa keskeisessä kohdassa, joten pisteet ovat 2.
”Valtio antoi armon käydä oikeudesta, ei tarvitse.”
Miten kommentit suhtautuivat kolumniin
Kolumnin pääväite
Pientilan suon muuttaminen pelloksi, metsäksi ja turvetuotantoalueeksi valtion ja EU:n tukien ohjaamana on johtanut heikkoon ja lopulta hylättyyn maahan, mikä tekee tukipolitiikan seurauksista apean ja epäselvän kertomuksen.
Valtion tukipolitiikka ohjasi pientilaa raivaamaan suosta peltoa ja myöhemmin parantamaan sitä erilaisin toimin.
Suopellon metsittämistä ja ojittamista tuettiin, vaikka istutukset epäonnistuivat ja metsä kasvoi heikosti.
Myöhemmin koko suoalue muutettiin EU:n tukemana pelloksi, mutta viljely päättyi ja alue jäi luonnonheinän, pajun ja koivun valtaamaksi.
Kommentit
50 %
45 %
Tykkäykset
79 %
19 %
62
Yhteensä
aloituskommenttia
31
Myötäilee kolumnia
50 % kommenteista
0
Osittain myötäilee
0 % kommenteista
3
Kritisoi kolumnia
5 % kommenteista
28
Ei ota kantaa
45 % kommenteista
Myötäilee kolumnia: eniten tykätyt
25. lokakuuta 2026 klo 7.20
♥ 176
Tämä oli hyvä ja valaiseva kolumni. Koko Suomi on täynnä näitä tarinoita. Monessa paikkaa koneurakoitsija on kaivanut ojat kaikkiin kunnan soihin 50-70 -luvuilla ja nyt saman urakoitsijan lapsenlapsi laittaa niitä samoja ojia umpeen. Ja taas tulee tukiaisia.
Opetus lienee, että ihmisen valinnat luonnon käytössä ei aina ole loppuun harkittua ja molempia palveleva. Ihminen on se joka häviää jossakin vaiheessa luonnolle.
Kritisoi kolumnia: eniten tykätyt
25. lokakuuta 2026 klo 8.50
♥ 17
Onhan Suomessa paljon myös onnistuneita suopeltoja ja - metsiä. Eihän tämä kansakunta olisi noussut nykyiseen elintasoon, jos olisi sotien jälkeen jääty tumput suorana ihmettelemään kurjuutta, sama olisi pidettävä kirkkaana mielessä myös nykyisin.
25. lokakuuta 2026 klo 10.17
♥ 10
Karulta kuulostava kuvaus maaseudun elämästä. Kuitenkin historialliseen kontekstiin liitettynä jokaiseen vaiheeseen on perustelunsa. On tehty työtä, tultu toimeen, on eletty enemmän tai vähemmän mielekkäältä tuntuvaa elämää. Valtio ohjaa, valtio maksaa, niin on tänäkin päivänä.
25. lokakuuta 2026 klo 7.28
♥ 7
Outoa jos kirjoittaja ei tiedä mikä oli tarinan opetus. Eikö kirjoittaja oppinut tästä projektista mitään? Loppukommenteissa hän käyttää kuitenkin sanaa "onneksi", mikä viittaa siihen että hän tietää että työ olisi sellaista mihin hän ei halua ryhtyä. Mistä tämä tieto olisi tullut jos ei oppimisesta?
Kielimalli on luokitellut jokaisen aloituskommentin sen mukaan, myötäileekö se kolumnin pääväitettä tai osaväitteitä vai kritisoiko sitä. Vastauksia muiden kommentteihin ei lasketa, koska niistä ei voi päätellä, kohdistuuko kanta kolumniin vai toiseen kommenttiin. Kun luokitus on epävarma, kommentti lasketaan kannattomaksi.