Kolumni

Kolumneja kirjoittaa joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

Kuuntele tämä ja muita kolumneja Yle Areenassa
Lue kolumneja

Helsingin päärautatieasemalla järjestettiin elokuun lopulla muotinäytös. Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteestä vastaava HSL oli kutsunut stylisti Minttu Vesalan kuratoimaan näytöksen, jonka inspiraationa olivat joukkoliikenteeseen unohdetut esineet. Lavalla kävelivät muotimallit ja julkkikset. Pop-tähti Olga lauloi.

Nuorille suunnatulla näytöksellä HSL todisti, että on mahdollista olla samaan aikaan ajan hermolla, ja täysin pihalla todellisuudesta.

Helsingin Seudun Liikenteellä on bad rep, koska sen palvelut ovat kohtuuttoman kalliita ja liputta matkustamisesta seuraava tarkastusmaksu vaikuttaa rahattomuudesta langetettavalta erillisrangaistukselta. Uutiset voimankäytöstä lipuntarkastustilanteissa eivät paranna tilannetta.

Helsingin Uutiset selvitti viime vuonna, että 80 prosenttia tarkastusmaksuista päätyy ulosottoon, ja liki puolet jätetään maksamatta. Yle kertoi juuri, kuinka koko maassa 15–17-vuotiaiden suurin syy ulosottovelkoihin ovat joukkoliikenteen tarkastusmaksut.

Tarkastusmaksulla on varmasti pelotevaikutus maksaviin asiakkaisiin, mutta näyttää siltä, ettei liputtomuuden taustalla ole laajalle levinnyttä moraalitonta pummailua, vaan aitoa rahattomuutta.

Sitä ei ole vaikea uskoa talouden madonlukujen valossa: Vantaalla liki 12 prosenttia asukkaista on perustoimeentulotuen varassa, Helsingissä 9,7. Helsingin työttömyysaste oli heinäkuussa 14,6 prosenttia. Samaan aikaan sosiaaliturvasta on leikattu. Moni on joutunut muuttamaan kauemmas palveluista huokeampaan asuntoon.

Pienituloiselle HSL:n 70-100 euron kuukausilippu ei ole vain kallis, vaan täysin saavuttamaton. Hiukan edullisempiin säästölippuihin pääsee kiinni, jos on varaa irrottaa suuria summia kerralla.

Muotinäytös olikin sen tason ”sirkushuveja leivän sijasta” -temppu, ettei edes itse näytös välttynyt protestilta. Pinkkeihin peruukkeihin pukeutuneet mallit kantoivat lavalla kankaita, joihin oli kirjoitettu ”Hinnat alas” ja ”Fuck HSL”.

HSL on perustellut markkinointisatsauksia (kuten Tiina Lymin ohjaamaa minisarjaa) investointeina pitkäaikaiseen kasvuun. Budjetti on alijäämäinen ja lipputulot jääneet tavoitteesta. Ilmeisesti ajatus on, että puuttuvia euroja haalitaan houkuttelemalla maksukykyisiä matkustajia auton ratista ja sähköpotkulautojen päältä bussin penkeille.

Missään ei ole selkeää viestiä siitä, että joukkoliikenteen tulisi olla edes kohtuullisella hinnalla kaupunkilaisten käytössä.

HSL:n vuoden 2026-2027 strategiassa nostetaan esiin helppous, kestävät matkaketjut, tuottavuus ja uudistuminen sekä yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Ajatus ”houkuttelevasta joukkoliikenteestä” toistuu.

Strategiassa ei mainita, että HSL:n tulisi mahdollistaa kaupunkilaisten liikkuvuus. Mutta eikö sen tulisi olla yhdeksän kaupungin ja kunnan muodostaman kuntayhtymän ensisijainen tavoite?

HSL on investoinut uusiin yhteyksiin. Samalla on syntynyt paradoksi, jossa joukkoliikennevälineitä on laajasti saatavilla, mutta ihmisillä ei ole varaa käyttää niitä.

Katariina Kuusikeron keväällä julkaistu pro gradu -tutkielma tarkastelee liikenneköyhyyttä HSL:n lippuhinnoittelun valossa. Gradu kysyy olennaisen kysymyksen: onko mahdollisuus kulkea kaupungissa oikeus, vai etuoikeus, josta tulee maksaa?

Kuusikeron järjestökentällä tehdyistä haastatteluista tulee ilmi, että pienituloiset ihmiset joutuvat jättämään jopa pakollisia lääkärikäyntejä ja sosiaalietuuksiin liittyviä tapaamisia väliin, koska heillä ei ole varaa matkalippuun. Liikenneköyhyydellä on eristävä ja vaikeaa elämäntilannetta syventävä vaikutus. Tutkielmassa Kuusikero oli myös analysoinut HSL:n hallituksen pöytäkirjoja ja havainnut, että päätöksenteossa ohitettiin lippujen hinnankorotuksen sosiaaliset ja inhimilliset vaikutukset.

Markkinointitoimilla sekä aggressiivisella tarkastusmaksupolitiikalla HSL osoittaa, että joukkoliikenne on siirtymässä hyväosaisten palveluksi, jossa matkustajat ovat ensi sijassa asiakkaita, joiden ”huomiosta ja houkuttelevuudesta” HSL kamppailee.

Kun pääkaupunkiseudulle tulevaisuudessa rakennetaan uusia raiteita, sopii kysyä: kenelle uusi kulkuväline on helppo ja houkutteleva?

Ronja Salmi

Kirjoittaja on toimittaja, jonka lempiväri on Helsingin metron oranssi.