Kolumni
Kolumneja kirjoittaa joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Kuuntele tämä ja muita kolumneja Yle Areenassa
Lue kolumneja
”Kahdeksanvuotiaana tiesin, että maailma tuhoutuu, kaksintaistelussa suurvaltojen” Ultra Bra lauloi vuonna 1996. Laulu sanoitti oman lapsuudenkokemukseni. Tosin laulun esitysaikaan kaksinapainen maailmanjärjestys oli jo murtunut, ja elettiin vihdoin toiveikasta aikaa ydinaseiden suhteen.
Ukraina, Kazakstan ja Valko-Venäjä olivat luopuneet Neuvostoliiton aikaisista arsenaaleistaan. Uskottiin, että ydinaseriisunta voisi toteutua laajemminkin.
Muutos huonompaan oli silti jo oraalla. Pänttäsin kansainvälisen politiikan pääsykoekirjoja, kun Intia ja Pakistan tekivät ydinkokeensa toukokuussa 1998.
Silti ydinaseet tuntuivat opiskeluaikana vielä aika etäiseltä kysymykseltä. Kaksinapaisen maailmanjärjestyksen oli korvannut Yhdysvaltain ja lännen hegemonia. Sodat olivat rajoitetumpia ja jossain kaukana.
Askel askeleelta ydinaseet palasivat kuitenkin päivänpolitiikkaan. Yhdysvallat käytti olemattomia aseita oikeuttamaan hyökkäystä Irakiin, Pohjois-Korean ja Iranin ydinaseohjelmista tuli normi huolenaihe, niin kutsuttujen roistovaltioiden, kuten Syyrian ja Libyan ydinaseohjelmia kytättiin ja tuhottiin.
Kirjoitin väitöskirjassani vuonna 2014, että ydinaseet ovat palanneet maailmanpolitiikan agendalle. Enpä osannut silti kuvitella, että reilu kymmenen vuotta myöhemmin ne ovat Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskiössä.
Kasvaako taas sukupolvi, joka kokee samaa pelkoa, jota lapsena tunsin? Pelosta huolimatta ydinaseista pitää puhua suoremmin.
Vallalla on nimittäin tutkija Carol Cohnin jo vuonna 1987 nimeämä teknostrateginen puheenparsi. Siinä ydinaseista puhutaan näennäisen järkiperäisesti. Julkisessa puheessa keskitytään pelotteeseen, vaikka sen oikeasta toimivuudesta ei kellään ole varmuutta.
Ydinasepelotehan perustuu oletukseen, että jos toisella osapuolella on tarpeeksi tuhovoimaa, toinen ei uskalla iskeä ensin, koska tuhoutuu vastaiskussa. Logiikalla oli kylmän sodan aikaan osuva lyhenne: MAD – hullu (mutually assured destruction – molemminpuolinen varma tuho).
Cohn on argumentoinut, että kun puhe keskittyy teknologiaan ja strategiaan, muut aiheet näyttävät typeriltä. Esimerkiksi – kun puhutaan ohjusten kantamista tai ydinpommien tuhovoimasta kilotonneina, se tuho, jota aseiden käyttö aiheuttaisi, jää piiloon.
Olisi syytä puhua siitäkin, miten paljon ihmisiä voi kuolla Suomen kautta mahdollisesti kuljetettavien ydinaseiden seurauksena. Tai siitä, miten aseet käytettäessä runtelevat eloon jäävienkin ruumiit, ja mitä jää jäljelle luonnosta ja rakennetusta ympäristöstä, jos isku tapahtuu ihan missä tahansa.
Vuosituhannen alkupuolella lueskelin ilmakehätieteilijöiden mallinnuksia rajoitetusta ydinsodasta, enkä pysty vieläkään niitä unohtamaan. Vaikka säteily ja tuhovoima eivät suoraan hävittäisi kaikkea elämää, epäsuorat vaikutukset, kuten tulipalojen nostamat pienhiukkaset, aiheuttaisivat ilmaston radikaalin jäähtymisen – niin sanotun ydintalven.
Teoreettisesti voi olla jännä ajatella, että ydinaseiden käyttöä ehkäistään niitä lisäämällä. Muun muassa kansainvälisen politiikan uusrealistisen koulukunnan isä Kenneth Waltz on esittänyt, että enemmän ydinaseita tarkoittaa enemmän vakautta. Tämä sivuuttaa kuitenkin sen tosiasian, että pelkkä ydinasevarustelu – testaus ja rakentaminen – on ollut tuhoisaa ympäristölle ja ihmisille jo 80 vuoden ajan. Eikä pidä unohtaa lukuisia läheltä piti -tilanteita.
Sekin olisi syytä muistaa, että monet maailman maat eivät ole halunneet hankkia ydinaseita, vaikka se olisi ollut mahdollista.
Suomessa muutettiin lakia, ja nyt meillekin voidaan tietyssä oloissa tuoda ydinaseita. Olemme matkanneet aika kauaksi haaveesta ydinaseettomasta Pohjolasta.
Turvallisuutemme nojaa viime kädessä Naton ydinasepelotteeseen. Mutta vaikka nojaakin, Suomen on minusta silti edelleen edistettävä ydinaseriisuntaa ja ydinaseetonta maailmaan kaikin mahdollisin tavoin.
Muu olisi vastuutonta.
Saara Särmä
Kirjoittaja on kansainvälisestä politiikasta väitellyt yhteiskuntatieteiden tohtori, joka toivoisi jokaisen lapsen saavan kasvaa ilman ydinsodan pelkoa.