Kuluneina viikkoina Lahdessa on järjestetty lukuisia innostavia ja informatiivisia tapahtumia, joissa meihin halutaan ja yritetään valaa uskoa paremmasta ja tarjota sitä pyörää käyttöön.
Pyörää? Mitä pyörää?
Vaikka sitä, että hyvä asiakaspalvelu koostuu niistä ihan samoista asioista kuin ennenkin, vaikka välineet muuttuvat. Jos asiakkaat ovat enemmän ja enemmän kännyköillään netissä, meidänkin ehkä pitäisi olla.
Tai että ihmiset haluavat ihmiskontaktia, ja silloin on hyvä muistaa, että hymyilyllä on suuri voima. Tosin kyllä hymyn kuulee puhelimessakin.
Tai vaikka sitä, että henkilökunta tekee yrityksen. Maine yleensä ansaitaan – hyvässä ja pahassa.
Sadat ovat kuulleet, että vaikka innostuneet ihmiset ovat ärsyttäviä, innostus on hyväksi. Liiketoiminnallekin.
Sisäisen motivaation merkitys työnteolle on oleellista. Yksikin Tarja Filatov tällä viikolla sanoi Lahdessa, että elämä on monien asioiden summa, ja yllätys yllätys, hyvä työyhteisö on ihmisen pääkopalle ja työssä jaksamiselle tärkeää.
Mitä paremmin ihminen viihtyy työssään, sitä paremmin hän jaksaa, on vähemmän poissaoloja. Olemme tuottavampia ja samalla syntyy tärkeitä säästöjä.
Hyvillä mielin, vieläpä.
Tiimityöskentelyn on laskettu olevan tuottavampaa kuin pomottelutyylinen ja vanhakantainen menetelmä.
Johtajatkaan eivät ole kaikessa nimittäin parhaita asiantuntijoita. Eikä edes heidän tarvitse. Heidän tarvitsee ympäröidä itsensä parhaalla mahdollisella porukalla. Ja ymmärtää se myös itse.
Että yksin meistä kukaan ei voi oppia toisilta.
Työpaikkailmoituksien toivelistaa ei kenenkään tarvitse täyttää 110 prosenttisesti – 60 riittää. Loppu on kiinni ihmisen uudelleenoppimisen kyvystä ja halusta. Sitä ei vaan usein edes ilmoituksissa mainita.
Monesti kiittäminenkin unohtuu. Tai tervehtiminen. Pieniä asioita, joissa eivät leuat kulu eikä käsi väsy.
Jopa niiden merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle on taas nostettu esiin.
Kuinka monta pyörää tässä jo tuli? Aika monta. Ei aina tarvitse ihan kaikkea keksiä uudelleen.
Ollaan hyviä vaikka näissä vanhoissa jujuissa, niin aivan varmasti päästään jo pitkälle.
Hanna Kopra
Kirjoittaja on mainosgraafikko, äiti, onnellinen lahtelainen Helsingistä ja Yle Lahden kolumnisti