Ollaksesi oikea luonnonsuojelija, sinun tulee tuomita metsästys mieluiten sen kaikissa muodoissaan. Kunnon metsästäjä hyväksyy susien salametsästyksen vähintään hiljaisesti. Onko vastakkainasettelu kahden luontoharrastajaryhmän välillä todella näin jyrkkä, vai löytyisikö näiden näkökulmista myös jotakin yhteistä?
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos järjesti pantasusipalvelun Internettiin metsästyskoirien säästämiseksi. Pohjois-Karjalassa tätä epäillään käytetyn täydellisen väärin: ei koiravahinkojen vähentämiseksi, vaan salametsästyksen apuvälineenä. Kuluneen talven tapahtumien perusteella poliisi tutkii epäiltyjä susien salametsästystapauksia.
Suomen Riistakeskus ja Suomen Metsästäjäliitto tuomitsivatniin salametsästyksen kuin pantatietojen käytön sen apuna. Salametsästyksen hyväksyminen hiljaisesti ja metsästäjien keskuudessa joskus selkeämminkin, vie valitettavasti uskottavuutta myös metsästäjäjärjestöjen kannanotoilta. Suomalaismetsästäjien lukumäärä on säilynyt korkeana. Myös metsästysharrastuksen hyväksyttävyys on jopa vähän yllättäen parantunut. Laittomuuksien suosimiseen ei millään tasolla pitäisi olla varaa, eikä mitään tarvetta.
Luonnonsuojelualueiden tavoitteena on luonnon biologisen monimuotoisuuden sekä luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason turvaaminen. Suomessa metsästys on yleensä kielletty luonnonsuojelualueilla.
Pohjois-Suomessa paikalliset asukkaat voivat yleensä metsästää kansallispuistoissa, mutta Etelä-Suomen kansallispuistoissa lähinnä vain hirvenajo on sallittua. Kun metsästysrajoitusten suunnittelussa otetaan huomioon niin suojelutavoitteet, paikallisten ihmisten oikeudet kuin riistaeläinkantojen hoito ja säätely, ei vastakkainasettelua luonnonsuojelun ja metsästyksen välille saada tästäkään syntymään.
Lintukosteikkojen ensisijaisena tarkoituksena on lisätä vesilintujen elinympäristöjä, mutta niistä hyötyvät myös muut lajit. Kosteikoista on usein myös vesiensuojelullista hyötyä. Kosteikot pidättävät ravinteita ja kiintoainesta ja näin vähentävät niiden pääsyä alapuolisiin vesistöihin. Suomen Riistakeskus, Metsähallitus ja metsästysseurat ovat olleet aktiivisia toimijoita kosteikkorakentamisessa. Nämä hankkeet ovat varmasti tiivistäneet metsästäjien, lintuharrastajien sekä riista- ja ympäristöviranomaisten yhteistyötä. Ennen kaikkea ne ovat lisänneet eri osapuolten keskinäistä ymmärrystä ja luottamusta.
”Metsästys – parhaimmillaan luonnonsuojelua”, kirjoitti Anne Bland Jahti-lehdessä pari vuotta sitten. Britanniassa pitkään asunut, sosiaalisiin innovaatioihin ja yhteiskunnallisiin yrityksiin erikoistuneen yrityksen toimitusjohtaja Bland kantaa huolta luontoa kunnioittavan metsästyksen säilymisestä. Hän pitää suomalaista metsästystä mitä parhaimpana luonnonsuojeluna, jokamiehen ja -naisen harrastuksena. Arvelen monien, itse mukaan lukien, ajattelevan pitkälle samoin.
Minulle metsästysharrastus on luonnollinen osa muita lapsuudessa alkaneita luontoharrastuksia ja vuosituhantisen perinteen jatkumoa. Vastakkainasettelu suomalaisen metsästyksen ja luonnonsuojelun välillä tuntuu keinotekoiselta. Pimeän koulutien varrella pelottanut suden makuupaikka ei ole muistista haihtunut. Salametsästystä minun on silti mahdotonta hyväksyä.
Ari Niiranen on Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ylijohtaja.