Kieliopin tankkaaminen ei riitä siihen että pärjää vieraalla kielellä, pohtii kolumnissaan toimittaja Matti Vikman.
Tekstissä on yksi selvästi arvottava sanavalinta, joka leimaa koulun ruotsin kielen ”pakkopullaksi”. Lisäksi väite siitä, ettei oman äidinkielen käyttöoikeus edellytä koko kansan opintoja, jää ilman tekstinsisäistä perustelua.
Ilmaus ”pakkopullaa” lisää koulun ruotsin kieleen kielteisen ja vastentahtoisuutta korostavan arvottavan leiman, joka ylittää neutraalin kuvauksen opiskelusta. Kyse on ensisijaisesti sanavalinnan retorisesta vaikutuksesta, ei vastaväitteen käsittelystä.
”koska koulussa ruotsin kieli oli… pakkopullaa. ”
Väite siitä, ettei oikeus oman äidinkielen käyttöön edellytä koko kansan opintoja, toimii tekstin olennaisena perusteena ruotsin pakollisten opintojen kyseenalaistamiselle, mutta sitä ei perustella tässä eikä muualla tekstissä argumentilla, esimerkillä, vertailulla, kokemuksella tai attribuutiolla. Kyse on paljaaksi jäävästä väliväitteestä, ei premissin ja johtopäätöksen täsmällisesti osoitettavasta ylityksestä.
”Oikeus oman äidinkielen käyttöön viranomaisten luona ei edellytä koko kansan opintoja. ”