Lahti on nuutunut paikka, vaikka moni onkin ponnistanut täältä menestykseen, kirjoittaa kolumnissaan Hanna Kopra. Hän ihmettelee, miksi Lahdessa vain valitetaan eikä nosteta esille asioita, joista kaupunkilaiset voisivat iloita ja olla ylpeitä.
Tekstissä Lahtea leimataan toistuvasti nuutuneeksi, mikä ohjaa lukijaa arvottavalla sanavalinnalla. Lisäksi rajatut menestysesimerkit laajennetaan väitteeksi, että Lahti on ollut aina yritteliäs kaupunki.
Ilmaukset eivät vain kuvaa tekstin esiin nostamaa paikallista ongelmaa, vaan leimaavat Lahden väsyneeksi ja poikkeuksellisen nuutuneeksi. Sama arvottava luonnehdinta toistuu ingressissä ja leipätekstissä, joten kyse on keskeisestä retorisesta kehystyksestä, ei yksittäisestä sivuilmauksesta.
”Lahti on nuutunut paikka ”
”Lahtea vaivaa käsittämätön nuutuneisuus ”
Useat yksittäiset menestyksen ja toiminnan esimerkit tukevat väitettä Lahden yritteliäisyydestä, mutta niiden perusteella tehdään ajallisesti rajaton johtopäätös ilmauksella "aina". Havainto koskee tätä tekstin sisäistä yleistystä, ei esimerkkien paikkansapitävyyttä.
”Lahti on ollut aina yritteliäs kaupunki. ”
”Täältä on ponnistanut menestykseen moni muukin kuin mäkikotkat. ”