Neljä päijäthämäläispoliisia joutui leivättömän pöydän ääreen syytettyinä hiihtäjä Mika Myllylän kuolemansyytietojen luvattomasta katselusta. Jos tämä nelikko on otanta maamme poliisivoimista, saadaan mielenkiintoinen pikaleikkaus poliisien etiikkaan.

Ensimmäinen syytetty myönsioikeudessa katsoneensa Myllylän tietoja, mutta kuulemma koulutustarkoituksessa. Hän ei siis ollut suinkaan utelias, vaan koska hänen töihinsä kuuluu huumeisiin liittyvää koulutusta ja kysyttyään pomoltaan luvan, poliisi oli klikannut Myllylän tiedot auki. Tuomio: Syytön.

Toinen nelikon poliiseista kertoi myös etsineensä koulutustarkoituksessa tietoja erästä aivan toisesta Myllylään liittyvästä tapauksesta, jolloin hupsista, kuolinsyytutkimusilmoituskin oli lävähtänyt näytölle. Oikeus huomauttaa, että jäi hieman epäselväksi, millaisesta koulutuksesta oli kysymys. Tuomio: Syytön.

Nämä kaksi poliisia saivat siis puhtaat paperit, koska välillä kouluttavat muita poliiseja. Mutta entäpä tuomitut? Heillä oli ainakin paljon huonommat selitykset.

**Kolmas poliiseistamme kertoi **esitutkinnassa katsoneen hiihtäjän tietoja uteliaisuuttaan. Mutta oikeudessa hän kuitenkin sanoi hakeneensa poliisin järjestelmästä tietoa aivan toisesta Mika Myllylästä. Ja hupsista: Näytölle olikin tullutkin hiihtäjä kuoleman tutkimukset. Oikeus ei uskonut selitystä ja antoi tuomion: Syyllinen.

Viimeinen nelikosta seisoi loppuun saakka tekojensa ja sanojensa takana. Hän myönsi katsoneensa Myllylän tiedot, vaikka hänellä ei ollut niihin mitään asiaa. Oikeudessakin hän otti tuomionsa vastaan, kuten miehen pitääkin: Syyllinen.

Yhteenvetona tästä otannastavoidaan sanoa, että puolet poliiseista voi perustella hairahduksensa ja uteliaisuutensa koulutustehtävillä. Toki kaikki tieto on kouluttajalle tärkeää.

Jäätyään kiinni luvattomista puuhista neljännes poliiseista hätääntyy, joutuu paniikkiin ja alkaa muuttelemaan juttujaan.

Viimeinen neljännes on taas suoraselkäisiä oikeuden puolustajia, jotka kantavat omien mokiensakin seuraukset. Pienen hairahduksenkin jälkeen heidän moraalinsa kestää.

Ehdotankin Päijät-Hämeen poliisipäällikkö Tapio Saarnille tämän viimeisen poliisin palkitsemista palkankorotuksella, kuntoisuuslomalla ja kunniaristillä. Hänen kaltaisiaan Suomi tarvitsee, ei mitään palturinpuhujia. Jos poliisipäällikkö antaa palkinnon, meikäläinen tarjoaa kakkukahvit.