Tammikuun ”Kuninkaiden Cupissa” Suomelle hävinnyt Thaimaa oli Mixun mielestä ”erittäin hyvä, nopea, terävä ja vaarallinen”. Samanlaisia ovat olleet oikeastaan kaikki Suomen kohtaamat maat – ainakin Mixun mielestä.
Paatelainen on positiivisuuden apostoli ja taitaa valmentajien jargonin: vastustajia kuuluu kehua. Hyvät tulokset ovat lempiherkkua, kun saaliiksi jää loistavan, taitavan, nopean ja vaarallisen joukkueen päänahka. Eikä näille jalkapallo-osaajille häviäminen ole koskaan häpeä.
Mutta on Mixun puheissa perääkin: kuningaspelin taso nousee ja laajenee jatkuvasti. Lilliputit härnäävät isompiaan yhä useammin, täydelliset heittopussit käyvät vähiin. Euroopasta niitä löytyy enää kourallinen, San Marino ja Andorra kirjaimellisesti huonoimpina esimerkkeinä.
Israel ei ole heittopussi, ei liioin lilliputti, mutta silti kaukana maanosan parhaista. Aihetta häpeään ei ole, vaikket osaisikaan luetella lonkalta viittä Israelin maajoukkuepelaajaa. Ani harva osaa.
Toki jalkapallo on suosittua Israelissa, mutta maailmalle leviävät otsikot julistavat aina Lähi-idän kriisiä, äärijärjestöjen raketti-iskuja, siviiliuhreja, kostonkierrettä, kaukaista unelmaa rauhasta. Siksi presidentti Shimon Peres ja pääministeri Benjamin Netanjahu ovat useimmille tutumpia kuin Espanjassa Mallorcan paidassa maaleja takova Tomer Hemed tai palloja torjuva Dudu Aouate.
Toista se on futiksen supervalloissa. Kaikki tietävät Lionel Messin, mutta kuka on Argentiinan presidentti?
Kunnossa Kaiken Ikää 30
Huuhkajille keskiviikon ottelu on kuin koelento. Kaikki toivovat sen valmistavan suomalaisia maaliskuun Espanja-peliin. Toiveet tuskin täyttyvät: vaikka Israelin ”loistavat pelaajat syöttäisivät palloa nopeasti ja tehokkaasti”, vastus käy korkeintaan halvasta korvikkeesta.
Syyttäviä sormia on turha heristellä. Espanjan kaltaista sparraajaa ei löydy toista, eivätkä edes lähelle pääsevät pelaa ensimmäiseksi Suomea vastaan. Arvokisoista yhä vain unelmoiva ja maailmanlistan sijalla 84 sinnittelevä maa ei iske seksikkäimpiä seuralaisia näissä jalkapallotansseissa.
Jokaisella pelillä on kuitenkin merkitystä, varsinkin pesäänsä kiivaasti rakentavalle Suomelle. Vuosi 2012 oli kokeilujen kulta-aikaa, mutta nyt Paatelaisen on tosissaan ryhdyttävä viimeistelemään palapeliään. Karsinnat Ranskan 2016 EM-turnaukseen alkavat jo ensi vuonna.
Mixu on ollut pakotettu tekemään Huuhkajien sukupolvenvaihdosta. Vanha kaarti on väistynyt nuorempien tieltä joko omasta tai valmentajan tahdosta. Pian nähdään, kasvavatko pojat koskaan isojen pelien miehiksi. Juuri nyt liian monet kuluttavat seurojensa vaihtopenkkiä. Penkillä eivät kehity sen paremmin pelaajat kuin maajoukkuekaan.
Ihmeellistä kyllä, nuorennusleikkauksen näkökulmasta, Israel-otteluun valitun pelaajalistan herkullisimpia nimiä olivat Kunnossa Kaiken Ikää 30 -sarjan veteraanit Teemu Tainio, Mikael Forssell ja Mika Väyrynen. Euroopan kentille tähyävän HJK:n kööri olisi tuonut Huuhkajien vyölle kertalaakista 200 A-maaottelua ja 39 maalia. Tainion ja Väyrysen loukkaantumiset veivät osan makunautinnosta pois. Herratrion nykykunto olisi ollut tarpeen mitata.
Tietysti Forssell, Suomen kautta aikojen kakkospyssy, kiinnostaa yksinkin.
Toimiiko sotaisimmilta kentiltä tuttu ”Operaatio Puolustuksen tukipylväs” myös Israelin jalkapallomaajoukkueessa vai pääseekö Forssell ampumaan?
Ja jos pääsee, osuuko raketti maaliinsa?
Erkka V. Lehtola
Yle välittää Israel-ottelun keskiviikkona 6.2. Yle Areenassa suorana kello 19.55 alkaen ja TV2:ssa kello 22.05 alkaen.