Iitti ja valtatie 12 ovat nousseet viime aikoina synkkiin otsikoihin. Lyhyessä ajassa yhteensä kolme ihmistä on kuollut kahdessa autokolarissa. Toisessa tapauksessa poliisi selvittää tien reunassa ilmenneen uran ja tien pitäjän roolia onnettomuudessa.
Julkisuudessa Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen tiejohtaja muistutti pian tapauksen jälkeen, että valtatie 12 Lahden ja Kouvolan välillä saa odottaa parannusrahoja vielä vuosia. Tässä tilanteessa tiejohtaja tarjosikin keinoksi nopeusrajoitusten laskua. Tämän taas ampuvat alas ainakin tavaroita markkinoilla niiden luomien aikataulujen puitteissa kuljettavat rekkakuskit ja kuljetusyrittäjät.
Itse ajan nyt jo kolaritieksi mainostettua valtatietä 12 ja Lahti-Kouvola -väliä 4-5 päivää viikossa. Olen ohittanut muun muassa kohtalokkaaksi arvioidun urapaikan kahdesti päivässä toistaiseksi ongelmitta. Yksittäisten onnettomuuksien syitä en lähde tässä viisastelemaan. Ne tutkii poliisi ja niistä saadaan aikanaan tuloksia johtopäätöksiä varten. Kuitenkin Iitissä kymmenet autoilijat ovat kertoneet poliisiille, että muun muassa uran kohdalla on ollut vaaran paikka. Autoilijoiden viestit onkin syytä ottaa vakavasti.
Jokainen tieliikenneonnettomuus on mielestäni menetys. Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna Kymenlaakson teillä kuoli 15 ihmistä eli kahdeksan toissavuotista enemmän. Koko maassa autoihinsa kuolleiden määrä laski viime vuonna.
Valtion tierahat ovat tiukassa, sillä Kymenlaakso on saanut verrattain ison potin, kun E 18-tie tehdään moottoritieksi Vaalimaalle asti. Parempia teitä odotellessa kannattaakin palata perusasiaan. Ratin takana meitä istuu monenlaisia persoonia ja monenlaisin tavoittein. Omat havaintoni tien päältä muun muassa siltä valtatie 12:lta kertovat, että nykyisetkin nopeusrajoitukset ovat sujuvan menon kahle monelle. Mitä tässä tilanteessa auttaisi esimerksi nopeusrajoituksen alentaminen? Tuskin mitään. Mihin meillä on kiire? Hyväkuntoisena taivaaseenko?