Suomen olympiakomitean johtoon valittu veres johtokolmikko puheenjohtaja Risto Nieminen, pääsihteeri Mika Sulin ja huippu-urheilujohtaja Mika Kojonkoski on tottunut menestymään.
Heidän tehtävänään on tyydyttää voitonjanoisen suomalaisen urheiluväen odotukset ja palauttaa Suomi Pohjolan ykkösmaaksi vuosikymmenen loppuun mennessä. Herrojen arki alkaa heti vuodenvaihteen jälkeen.
Aikaa ei jää hukattavaksi, kun pitää ryhtyä rikkomaan luutuneita ajatusmalleja ja toteuttamaan huippu-urheilun Uutta Testamenttia, Huippu-urheilun muutosryhmän Humun raporttia.
Kojonkoski oli itse Humussa mukana. Nieminen veti puolestaan työryhmää, jonka analyysin pohjalta Humu asetettiin. Sulin siirtyi Olympiakomiteaan viime vuosien jääkiekon parista ja osaa markkinoinnin.
Suurin osa urheiluväestä näyttää uskovan ja luottavan Uuteen Testamenttiin – ainakin julkisuudessa. Epäuskoisten soraäänet ovat jääneet vähiin. Yliopistoväen suunnasta on sentään kyselty, miten kahdessa ja puolessa vuodessa syntyi vain 40 –sivuinen, kuvioilla ja kuvilla ryyditetty raportti, johon rahaa paloi 2,5 miljoonaa euroa.
Kritiikin esittäjät olisivat odottaneet arvovalintoja eri lajien välillä, koska mannaa, resursseja ei riitä tämän kokoisessa maassa kaikkien kukkien kukkimiseen. Humun puheenjohtaja Jukka Pekkala ei ole näille argumenteille lämmennyt. Hän ilmoitti, että hänen ryhmänsä vahva arvovalinta oli, että huippu-urheilua tehdään urheilija, ei laji tai organisaatio keskiössä.
Lajien arvottaminen nostaisi äläkän. Joukkuelajit keräävät ylivoimaisesti suurimmat harrastajamäärät ja menestystä on tullut ilman Humuakin. Yksilölajit eivät pärjää tässä vertailussa tuotos-panosmittareilla mitattuna.
Herkkähipiäisyydellä ei pitkälle potkita. Pekkala ilmoitti jättävänsä tutkijoiden arviot Humun raportin sivuhinnasta omaan arvoonsa. Läpinäkyvyys kuuluu demokratiaan ja koskee nykyään myös huippu-urheilua.
Mika Sulin on rahankeruun vahva ammattilainen, mutta yksityisen sponsorirahan moninkertaistaminen muutamassa vuodessa on muodikkaasti sanottuna haasteellista. Urheilun rakenteita pitää pystyä purkamaan, että rahaa säästyy ja urheilija pääsee keskiöön.
Purkutyöt on aloitettu, kun SLU, Nuori Suomi, Kuntourheiluliitto, Paralympia- ja Olympiakomitea yhdistyivät Valtakunnalliseksi liikunta ja urheiluorganisaatioksi Valoksi.
Se tuikkisi vielä voimakkaammin, jos mukaan olisivat tulleet myös TUL ja FSI. Yleiset syyt ovat poistuneet ulkopolitiikasta, mutta eivät urheilusta.
Pelkkä Valon sytyttäminen ei tuo säästöjä, koska kaikkien liittojen työntekijät siirtyivät uuden keskusjärjestön palvelukseen. Rationalisointihyödyt odottavat toteutumistaan. Kaikkien pätevyys ei riitä tukemaan urheilijaa keskiössä, joten edessä on vaikeita päätöksiä.
Humun lanseeraama tärkeä tavoite purkaa lajiliittojen seinämiä ja syventää yhteistyötä vie samojen perimmäisten kysymysten äärelle. Kyse ei ole vain pääkallonpaikasta vaan yhtä lailla alueista ja seuroista.
Pesäpallo näytti esimerkkiä, kun baseball ja softball liittyivät Pesäpalloliittoon. Monia muitakin yhdistymisiä olisi järkevää tehdä. Yhdessä on usein kivempaa ja halvempaa.
Tosiasiat tunnustettiin lopulta Hiihtoliitossakin, kun mäki- ja yhdistetty otettiin emo-organisaation suojiin.
Olympiakomitean muutosvoimien ei tarvitse luoda kaikkea alusta. Jääkiekossa ja palloilulajeissa on toimittu omaehtoisesti ja saatu aikaan toimivia kehitysohjelmia vuosiksi eteenpäin.
Jääkiekkoa ei pidä kadehtia vaan tunnustaa, että osaajia on ollut niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Kori- ja lentopallossa ei oltaisi lähellä Euroopan huippua, ellei pelaajan polku olisi kunnossa. Niin se näyttää olevan salibandyssakin, jossa kansainvälinen kilpailu vähitellen kovenee.
Jalkapallossa miesten maajoukkue ei pysty toistaiseksi kehumaan menestyksellään, mutta Palloliiton luomus Sami Hyypiä Akatemia, voi näyttää kaikille suuntaa siinä, miten nuoria lahjakkuuksia, poikia ja tyttöjä, viedään eteenpäin.
Akatemiaa pyöritetään Eerikkilän urheiluopistosta. Sähköinen oppimispaikka Eenet tuo oppimismateriaalin ja –videot kaikkien ulottuville. Akatemia järjestää taitotestejä ja kontrolloi valmennuksen onnistumista. Huomiota ei kiinnitetä vain pelitaitoihin ja fyysiseen kuntoon vaan samalla seurataan pelaajien psyykkisiä ja sosiaalisia ominaisuuksia.
Hyypiä Akatemiassa koulitaan myös pelaajien vanhempia. He ovat parhaimmillaan merkittävä voimavara, mutta muitakin esimerkkejä löytyy.
Akatemiat eivät sinällään ratkaise kaikkia ongelmia. Tennisliitossa mennään nyt kahden Akatemian mallilla. Jarkko Nieminen vetää toista ja liiton toimisto toista. Liitto taitaa maksattaa Niemisellä sen, että hän pelasi mieluummin Stockholm Openissa kuin Davis cupissa. Kinailussa ei ole voittajia, mutta nuoret pelaajat ovat varmuudella häviäjiä.
Urheiluopistot ovat ylipäätään suomalaisen huippu-urheilun kulmakiviä. Niiden asema vain vankistuu, kun kuusi isointa ja kauneinta sopivat lähitulevaisuudessa entistä tiiviimmästä yhteistyöstä.
Se antaa lisäpotkua suomalaisen huippu-urheilun muutokselle.
Kari Mänty