Näin vuodenvaihteessa on hyvä tilaisuus aina luoda katse taaksepäin ja koota ajatukset menneen vuoden osalta. Itse haluan kuitenkin aloittaa A-maajoukkueen osalta hiukan kauempaa eli syksystä 2011. Sen vuoden jälkimmäisellä puoliskolla meillä oli todella kovia karsintapelejä Ruotsia, Hollantia ja Unkaria vastaan ja vielä vuoden päätteeksi Tanska-ottelu.
Se oli silloin kova loppuvuosi, mutta samalla antoisa sellainen, ja antoi tietynlaisen lähtölaukauksen nyt päättyvälle vuodelle 2012. Silloin ajateltiin, että tulevana vuonna lähdetään ottamaan askeleita taas eteenpäin ja menemään parempaan suuntaan. Haimme positiivisia tuloksia ja siihen myös pääsimme. Olin jopa yllättynyt siitä, että kymmenestä ottelusta otimme viisi voittoa ja kolme tasapeliä. Se oli iso positiivinen asia.
Kehitystä tapahtui paljon vuoden aikana. Ainoa harmi tietysti oli, että kahdesta karsintapelistä saimme vain yhden pisteen. Ranska toki on maailman huippuja, eikä nousu vajaalla tasapeliin Georgiaa vastaankaan huono esitys ollut. Silti, nyt katsomme eteenpäin kohti tulevia – varmasti mielenkiintoisia – karsintapelejä.
Katson itse kuitenkin kokonaisuutta. Voitot Tshekistä, Turkista ja Virosta vuoden aikana olivat hyviä suorituksia – ja kyllä, luen Viron samaan joukkoon. Heitä on kaikki syy kunnioittaa, edellisissä karsinnoissa Viro oli lähellä jopa lopputurnauspaikkaa. Joka tapauksessa otimme voittoja maista, jotka paljon puhutussa FIFA-rankingissa olivat meitä korkeammalla ja se on aina hyvä suoritus. Joka pelistä olemme lisäksi oppineet ja saaneet paljon asioita taskuun jatkoa varten.
Jos kehitys jatkuu samalla tavalla vuonna 2013, olen todella tyytyväinen. Pitää samalla muistaa, ettei kaikki mene aina samalla kaavalla. Siitä meillä on kokemuksiakin jo, että joskus pitää ottaa askel taakse päästäkseen kaksi eteenpäin.
Kovia koitoksia on edessä ja toivon myös, että saamme tänä alkavana vuonna enemmän kotipelejä. Valitettavasti viime kesäkuussa emme sellaista pystyneet järjestämään. Nyt toki edessä on karsintapelejä kotimaassa ja varmuudella myös Slovenia-ottelu elokuussa. On tärkeää, että joukkue pääsee pelaamaan kotikannattajien edessä. Karsinta-avauksessa taisi olla 95 prosenttia pelaajista sellaisia, jotka pelasivat ensi kertaa täpötäyden Olympiastadionin edessä. Se on kokemus sinänsä – ja mahtava sellainen – mutta vaatii myös totuttautumista.
Joka tapauksessa omille faneille pitää nostaa todella hattua. Kun katsomo on täynnä omia kannattajia, tuo se itsestään lisälatausta ja meillä on vielä todella loistavat fanit. He ovat äänekkäitä ja kannustavat aivan fantastisesti.
Alkuvuoteen kun katsotaan, niin lähtökohta on aika selvä. Suuret kokeilut on nyt kokeiltu, mutta totta kai pelaajapakka elää. King’s Cupiin Thaimaahan lähdemme pohjoismaalaisilla pelaajilla ja se merkitsee varmuudella vähän kokeilujakin vielä ja toivottavasti saamme mukaan nuoria edellisten U21-maajoukkueitten pelaajia sinne. Israel-ottelu on sitten kansainvälisenä pelipäivänä ja sinne saamme kaikki mukaan. Hyvin tämä vuosi käyntiin lähtee: ensin Pohjoismaissa pelaavien parhaimmisto mukaan ja sitten ykkösnyrkki kokoon.
Odotan itse innolla vuotta 2013. Toivon – ja uskon – että voimme tarjota loistaville faneillemme hienoja elämyksiä vuoden aikana. Toivotan puolestani kaikille erittäin hyvää uutta vuotta 2013.
Mixu Paatelainen