Elämme otsikkotaloudessa. Julkaistavat kirjat, levyt, teatteri jota tehdään, orkesterit joita rahoitetaan, kuvataide jota ostetaan ovat entistä riippuvaisempia siitä mediahuomiosta jonka ne saavat. Tähän esillepääsyyn tarvitaan skuuppi. Ei riitä, että teos sinänsä olisi hyvä. Sen tarvitsee olla "otsikon arvoinen".
Törkeyksiä on helppo keksiä.Tehdäänpä näytelmä, jossa Sauli Niinistö ammuskelee ihmisiä kenialaisella pakolaisleirillä kullatulla norsupyssyllään. Tarja Halonen pornotähtenä. Jyrki Katainen kaappinarkkarina joka ryöstää lähikioskin ennen hallituksen budjettiriihtä. Ja Mannerheimistahan saa aina jotakin.
Jos oikein isoja otsikoita haluaisi ja pitkään, niin nyt tekisi näytelmän jossa rivoillaan Allahin kustannuksella. Se ei olisi edes kekseliästä mutta kohun sillä saisi. Toinen jota voisi sorkkia on moottoripyöräjengit. Otsikot saisi ainakin ruikuttamalla jokapäiväisistä tappouhkauksista. Jos hyvin käy, niin tämä kolumni nousee otsikoihin, joissa sanotaan: Kolumnisti kehottaa pilkkaamaan Allahia ja syyttää Niinistöä rasistiseksi murhaajaksi. Oujee!
Katsomot olisi helppo saada täyteen muillakin keinoin. Teatteri Vanha Juko ja 185 hengen sali. Otetaan pankista lainaa ja palkataan Jari Sillanpää tai lahtelaistähti Cheek päärooliin ja tehdään musiikillinen pläjäys jossa on vähän sitä komiikkaakin. Olisi humaani, mukava sanoma ja riehakas loppulaulu. Ja miksei voisi samaan syssyyn tehdä musikaalia Hitti-Litti-Litmasesta. Samalla reseptillä kuin edellinenkin. Sitten vaikka Pelicans -kabaree.
Nämä periaatteet pesivät vahvempana suomalaisessa päätöksenteossa kuin uskommekaan - oli kyse sitten ohjelmistovalinnoista tai politiikasta. Molemmilla alueilla pyritään turvaamaan seuraava kausi: Nyt kun vähän huorataan ja tehdään näitä itsestäkin pahoilta tuntuvia päätöksiä, niin ensi vuosi on jo paljon helpompi kun on vähän enemmän rahaa tai äänestysprosenttia elikkä sitä kansan ja median tukea. Ja sama laulu ensi vuonna. Encore.
Tämän kehityksen hedelmät näkyvät jo nyt. Kulttuuri-instituutiot joutuvat perustelemaan olemassaoloaan katsojatilastoilla ja brändivaikuttimilla. Se on sanottu jo ennenkin, mutta sanotaan se vielä kerran: Ilman kulttuuria ei ole kansakuntaa. Piste.
Otsikko- ja brändiajattelun pitää kääntyä toiseen suuntaan. Sen sijaan, että tehdään otsikoita ja kerätään suosiota, on kyettävä rakentamaan identiteettiä. Identiteetin ja brändin ero on se, että brändiä rakennetaan ulkomaailman arvioita varten, kun taas identiteetti vahvistaa sisältä käsin.
On oman oksan sahaamista, jos alati kellastuva lehdistö jättää katveeseensa sellaisen kulttuurin ja poliittisen päätöksenteon, joka pyrkii jättämään jälkeensä muutakin kuin kauniita tilastoja ja kohuotsikoita.
Jussi Sorjanen