Talvi voidaan todeta alkaneeksi, kun taistelu hiihdon maailmancupin pisteistä alkaa. Ensimmäinen kisa hiihdetään tänä syksynä vapaalla hiihtotavalla ja paikkana on tuttu Jällivaara. Ja koska tämä kausi on myös arvokisavuosi, ja se vaikuttaa kaikkeen tekemiseen ja sen arviointiin.
Syksyn leiritykset vaikuttavat vielä ensimmäisten kisojen tuloksiin. Osan kohdalla suorituskunto on vielä hakusessa, osalla tekeminen on jo valmiimpaa. Esimerkiksi italialaiset ja kanadalaiset, jotka harjoittelvat kauden aikana paljon korkealla, ovat harvoin kauden alussa kunnossa. Erityisen mielenkiintoista on tietenkin nähdä aina suomalaisten avaus ja varsinkin, kun viime kausi oli keskinkertainen. Nyt leiritykset ja kilpailut kertovat, että tulossa voi olla varsin hyvä kausi.
Suomen naisten joukkueen hiihtäjät ovat tällä hetkellä tasavahvoja, mutta kuinka korkealle taso riittää tällä hetkellä? Lauantaina se nähdään vapaan hiihtotavan osalta. Ne vähäiset kontaktit, mitä muiden maiden hiihtäjiin on ollut, Justyna Kowalczykiin ja venäläisiin Oloksella, kertovat siitä, että odotusarvot ovat ainakin kohtalaiset. Realistinen tavoite on kaikkien naisten sijoittuminen maailmancupin pisteille eli 30 joukkoon.
Viime viikonlopun perusteella menestymisen paineita ja suurimmat odotusarvot osoittavat Riitta-Liisa Roposen ja Krista Lähteenmäen suuntaan. Tässä vaiheessa kymppijoukkoon sijoittuminen on varmaan se, mitä tältä kaksikolta voidaan odottaa, ja muille sitten näitä muita pistesijoja.
Naisten ryhmässä nuorimmatkin ovat nykyään jo selkeästi naisten sarjan hiihtäjiä. Joukkueessa on entisestään tasaisempi taso ja selkeä kilpailu siitä, ketkä saavat edustuspaikat maailmancupiin. Esimerkiksi Aino-Kaisa Saarinen on tähän asti aina halutessaan pääsyt hiihtämään, mutta nyt tilanne on se, että jokainen joutuu ansaitsemaan paikkansa karsintojen kautta. Onko hyvä vai huono tämän kaltainen kilpailutilanne, sen näyttää aika. Onnistuessaan tämä mahdollistaa paremman tuloksen, mutta epäonnistuessaan tilanne syö henkeä ja tasapainoa. Toivotaan, että tässä vaiheessa ollaan positiivisessa kierteessä. Ainakin harjoituskausi on ollut rauhallinen.
Therese Johaug ja Marit Björgen näyttäisivät Kowalczykin ohella olevan kovakuntoisia. Katsoin Ruotsin kisoja viikonloppuna tv:stä ja myös Charlotte Kalla täytyy ottaa huomioon. Hän on omissa kotikisoissa vahva, etenkin kun hiihdetään vielä vapaalla hiihtotavalla.
Isossa kuvassa venäläishiihtäjät ovat mielenkiintoinen kysymysmerkki, sillä he ovat Sotshin olympiakisoja ajatellen satsanneet paljon maastohiihtoon. Presidentti Putinia lainaten: ei ole mitään taloudellisia limittejä. Kaikki, mitä tuloksen suhteen pitää tehdä, on tehtävissä. Tämä on näkynyt muun muassa venäläisten isona lukumääränä ainakin leirityksessä. Välillä on tuntunut, että Suomessa on ainakin tuhat venäläistä harjoittelemassa, ja heillä kaikilla maajoukkueasu päällä. Oloksella olleet venäläiset maajoukkuenaiset hiihtivät suomalaisten kanssa samaa tahtia, joten he ovat nostaneet tasoaan. Viime kaudella venäläishiihtäjät pysyivät nimittäin parhaiden suomalaisten takana.
Muiden maiden hiihtäjien menestys on todennäköisesti vain yksittäisiä. Amerikkalaiset olivat hyviä viime vuonna, ja heillä oli muitakin hiihtäjiä kuin Kikkan Randall. Mielenkiintoista on nähdä, jatkuuko sama tahti viime vuodesta. Saksalaisnaisten tilanne on kysymysmerkki ja Evi Sachenbacherkin vaihtoi ampumahiihtoon. Ensimmäisen kisan jälkeen olemme varmasti viisaampia.
Suomalaismiesten puolella Matti Heikkinen osoitti taas erinomaisen kykynsä tulla nopeasti hyvään kuntoon. Hänen hyvä kuntonsa oli varmasti tulollaan jo aikaisemminkin, mutta sairaus toi takapakkia. Viisaasti hän osaa kuitenkin kuunnella kehoaan. Heikkinen on varteenotettava menestyjä heti ensimmäisestä kisasta lähtien. Hän osoitti olevansa sellainen hiihtäjä, joka taistelee kärkisijoituksista ja edellytyksiä siihen riittää. Miehissä tilanne on kuitenkin tiukempi: jos ei ole hyvä päivä, voi jäädä kylmästi pois pisteiltä.
Muuten miesten osalta tilanne on vähän arvoituksellinen. Ville Nousiainen on hyvässä kunnossa ja puhkunut menohaluja. Lari Lehtonen sen sijaan on vielä keskenkuntoinen, mutta nousukuntoinen kuitenkin. Kari Varis keskittyy tällä kaudella normaalimatkoille, joten ensimmäinen viikonloppu antaa osviittaa siitä, millä tasolla hän liikkuu kansainväliseen tasoon nähden.
Sami Jauhojärvi joutui jättämään Oloksen kisat väliin vatsataudin takia, mutta taudin jälkeen Mustin tuntemukset ovat olleet positiivisia, ja usein vatsataudin jälkeen tulostaso on saattanut jopa parantua. Luotan siihen, että Musti hiihtää sunnuntaina viestissä Suomen ykkösjoukkueessa ja hiihtää hyvän hiihdon.
Isossa kuvassa venäläiset miehet herättävät ihan ylivoimaista mielenkiintoa. Heillä on iso ja vahva joukkue, joten kysymys kuuluukin: osaavatko valmentajat valita oikeat hiihtäjät oikeisiin kisoihin? Toisaalta Venäjällä on tällä hetkellä ainakin kaksi joukkueellista miehiä, jotka pystyvät menestymään maailmancupissa, joten siinä on valinnanvaraa. Odotankin heiltä menestystä tänä vuonna.
Saksalaiset, Lukas Bauer, Petter Northug, Marcus Hellner, Dario Cologna, Maurice Manificat… He kaikki ovat jo osoittaneet pystyvänsä heti ensimmäisessä kisassa hiihtämään kovaa. Ne hiihtäjät, jotka ovat harjoitelleet korkealla, ovat vielä kysymysmerkkejä. Viimeistään Rukalla heidänkin suorituskykynsä on sellainen, että he varmemmin pystyvät tekemään tulosta.
Jällivaaran viikonlopun päättävä sunnuntai ja silloin hiihdettävät viestit ovat kahdelta osalta mielenkiintoinen. Ensinnäkin silloin mitataan ensimmäistä kertaa maiden ja maajoukkueiden valtasuhteita ja harjoittelukauden onnistumisia joukkueiden tasolla. Toiseksi silloin ruvetaan katsomaan, kuka on milläkin osuudella hyvä hiihtäjä jo ajatellen tulevaa kauden joukkuehiihdon päätavoitetta oli MM-kisaa. Mielenkiintoa riittää varmasti koko viikonlopuksi.
Reijo Jylhä