Voittajat juhlivat ja hävinneet purevat hammasta. Valtuustosta tippuminen on kova paikka, vaikka mitä sanottaisiin. Mieleen puskee väkisin se ihmispolon ensimmäinen ja perimmäinen kysymys: Miksi en kelvannut, enkö olekaan riittävän hyvä.
Pitää kuitenkin muistaa, ettei vaaleilla mitata ihmisarvoa vaan kannatusta vaaleissa. Ja kansan tahto on tutkimaton.
Tosiasia kuitenkin on, että vaalituloksia pureksitaan tarkasti ja pitkään. Paitsi Mikkelissä ja Savonlinnassa, jossa liitosten takia uudet valtuustot ottavat vallan käytännössä välittömästi. Muualla aikaa on vuoden loppu.
Puolueiden väliset paikkajaot valtuuston keulapaikoilla, kaupunginhallituksessa ja lautakunnissa ovat värikkäitä usein värikkäitä ja jopa verisiä. Ensimmäinen laskutoimitus on helppo. Paikat jaetaan puolueiden saamien äänimäärien suhteessa.
Sen jälkeen valitaan henkilöt nokkapaikoilla. Herrasmies-säännön mukaan eniten ääniä saanut valitsee ensin. Usein puolueiden väliset neuvottelut sujuvat helpommin ja kiivaimmat taistot käydään puolueiden sisällä.
Joskus herrasmiesäännöstä poiketaan. Mikkelissä poikkeaman hintaa maksettiin vaaleissa. Neljä vuotta sitten Kokoomus jätti Jukka Pöyryn nopen osalle. Sunnuntain vaaleissa Pöyry marssitti Mikkelin valtuustoon seitsemän perussuomalaista valtuutettua.
Lähipäivinä Mikkelissä siirrytään todennäköisesti naiskomentoon. Keskustan Seija Korhonen (946) ja SDP:n Satu Taavitsainen (1092) rohmusivat sellaiseen ääniinsaaliin, että Korhosesta leivotaan kaupunginhallituksen ja Taavitsaisesta valtuuston puheenjohtaja. Jos he itse näin haluavat. Näin demokratia toimii.
Naiskaksikolle joutuu tekemään tilaa entiset valtuuston ja hallituksen vetäjät Olli Nepponen (kok) ja Arto Seppälä (sd), molemmat entisiä kansanedustajia.