**Tuntuuko joskus siltä, että et osaa mitään. **Olet universumin surkein kaksijalkainen joka ikinä on kävellyt maan päällä tai yleensäkään millään muullakaan planeetalla.
Pois murhe ja itsesääli, sillä yhdessä asiassa olet hyvä, suorastaan erinomainen. Me kaikki olemme - valitettavasti. Sinä, minä ja se kuuluisa Hentun Liisakin osaamme antaa neuvoja ja ohjeita toisille. Ja vielä kuvittelemme tai siis tietenkin tiedämme asioiden oikean laidan.
- Kyllä kannattaa mennä ajoissa nukkumaan, sitten aamulla herää virkeänä, eikä koulussa nukuta yhtään.
- Ai, olet kyllästynyt työpaikkaasi ja tyhmiin työkavereihisi. Kuka pakottaa sinut ahdistumaan ikävässä duunissa. Ota loparit. Kuule, kun yhden oven sulkee, aukeaa varmasti toinen ovi tai ikkuna nyt ainakin.
- Tuo mies ei sovi sinulle ollenkaan. Sano minun sanoneen, että jos menet naimisiin hänen kanssaan, et kestä vuottakaan. Sydänsuruja on tiedossa. Minä tunnen kyllä tuollaiset tyypit.
- Et sitten laittanut talvikenkiä jalkaan, vaan lähdit korkokengillä liukastelemaan. Ja katso nyt mikä on tulos! Jalka kipsissä. Olisitpa jälleen kerran kuunnellut minua!
Niin hyviä neuvojia kuin me olemmekin, emme itsekään ota neuvoja kuuleviin korviimme. Harvoin noudatamme omiakaan ohjeitamme. Vai onko usein riittänyt rohkeutta lähteä työpaikasta tyhjänpäälle, mentyä ajoissa nukkumaan, kun tv:stä tulee lempielokuva tai heitettyä mies pellolle, kun kaveri käskee.
Ja kyllä joskus pitää olla ihmisellä myös kaunista turhuutta, niin kuin jo Mika Waltarikin on korostanut.
Joskus neuvot ja apu ovat paikallaan. Ne ovat suorastaan kullanarvoisia. Pelkästään keskustelu ja asioid en puiminen yhdessä voi johtaa ongelman ratkaisuun tai rohkeuteen ottaa itseään niskasta kiinni.
Mutta ei niitä opastuksia kannata joka väliin tyrkyttää, varsinkaan jos ei ole hajuakaan, mitä asian taustalta mahdollisesti löytyy. Ihmisen pitää tehdä vääriäkin ratkaisuja, jotta hän oppii. Joskus se onni on onnettomuudessakin.
No niin, en kai ryhtynyt taas neuvomaan... Mihin sitä pantteri pilkuistaan pääsee.