Kahden pääkaupinkiseudun loppuottelusarja myytiin loppuun 15 minuutin kuluessa eli halleissa on meininkiä. Tosin Helsingin jäähallissa sitä itse asiassa on miltei aina, sillä ainakin omasta mielestäni IFK:n kotiyleisö on yksi liigan parhaista ellei jopa paras.
Jo viidennessä välierässäkin esimerkiksi, yleisö kannusti omiaan viimeisen puolitoista minuuttia seisaaltaan. Hienoa. Espoossa ei kauden aikana hallissa niin komeata meininkiä ole aina ollut, mutta JYP-sarjan kotiottelut olivat jo lähellä hurmosta. Eli ainakin kannustuksen puolesta kausi on saamassa arvoisensa lopun.
HIFK marssi välieristä finaaliin miltei näytöstyyliin voitoin 4-1 Joukkue oli joka ottelussa hallitseva osapuoli ja ainoan tappionkin se kärsi ensimmäisessa ottelussa vasta kolmannen jatkoerän alussa hallittuaan matsia toista erää lukuunottamatta selvästi. Kun stadin kingit lopulta karistivat maalintekopeikkonsa, oli Lukko aseeton.
HIFK:n materiaali oli selvästi laajempi ja laadukkaampi, mikä näkyi sarjan vanhetessa. Kun vielä raumalaisten ykkösnyrkki menetti tehonsa loistavat pudotuspelit tähän mennessä pelanneen Juuso Riksmanin edessä miltei totaalisesti, ei finaaliin menijästä ollut epäselvyyttä.
Espoon Blues puolestaan ei ollut todellakaan ennakkosuosikki JYPiä vastaan, mutta kummallisen haluttomasti pelannut hurrikaanilauma ei päässyt runkosarjasta tutulle tasolleen kuin ajoittain. Vaikka JYP hallitsi kolmea peliä, ei se kyennyt maalipaikkoja luomaan kuin satunnaisesti. Poikkeuksena neljännen pelin kolmas erä jossa sillä oli hyvä maalintekopaikka miltei jokaisessa vaihdossa. Tuossa vaiheessa esiin nousi Iiro Tarkki, joka oikeastaan yksin piti Bluesin pinnalla.
Jos JYP olisi tuon pelin voittanut, mikä ei tosiaankaan olisi ollut vääryys, olisi sarja saattanut kääntyä Dufvan poppoolle, mutta maalit täytyy tehdä ja niitä JYP ei saanut aikaan. Viidenteen peliin JYP tuli alistuneen oloisena ja kaikkien yllätykseksi Blues hallitsi peliä miltei alusta loppuun. Tiedä sitten kuinka paljon Sami Vatasen puuttuminen kokoonpanosta vaikutti, mutta JYP-puolustajat olivat vaikeuksissa alituiseen varsinkin kiekollisessa pelissä, eivätkä avaukset lähteneet tarpeeksi nopeasti.
Blues-hyökkääjät tosin tekivät valtavan määrän töitä ja saivat paljon kiekonryöstöjä, mutta kuitenkin JYP-pakkien heikohko kiekollinen pelaaminen oli silmiinpistävää. Siihen kun lisätään vielä jyväskyläläisten ykköskentän tason romahdus, Bluesin koko joukkueen todella uhrautuva puolustuspelaaminen sekä tietenkin jo mainittu Iiro Tarkki, oli tämän kevään suurin yllätys tosiasia.
Bluesin nousu finaaliin runkosarjan sijalta yhdeksän on siis historiallista. Tämäntapaisia tuhkimotarinoita kuitenkin tarvitaan ja halutaan. Joukkue voitti siis runkosarjan voittajan sekä kakkosen paras seitsemästä sarjoissa, joten selittelyille ei sijaa jää. Petri Matikaisen joukkue on ansainnut paikkansa loppuotteluissa. Tämä ei vielä kuitenkaan riitä, sillä jos Blues ei mestaruutta voita, ei tuota huikeata nousua juurikaan myöhemmin noteerata, vain voittajat muistetaan.
Vaikka Blues on jo osoittanut kovuutensa, on HIFK silti ennakkosuosikki finaalissa. Sen laajempi ja osaavampi hyökkäyskalusto on todella vaarallinen. Hyökkäyspelissä HIFK on siis etulyöntiasemassa, mutta puolustuspelaaminen on Bluesilla selvästi parempaa ja eikös vanha sanontakin jotain sano mestaruuksien voittamisesta puolustuksen osalta. Maalivahtien suhteen mennään melko tasavahvasti, joten mielenkiintoinen loppuottelusarja on tulossa. Molemmat saivat pitkät lepotauot ja sekin toivottavasti edesauttaa molempien joukkueiden peliä, vaikkakaan ei ainakaan espoolaisten pelissä väsymys näkynyt edes 15. playoffsmatsissa.
Keskiviikona alkavassa loppuottelusarjassa tullaan näkemään paljon taklauksia, sillä molemmat joukkueet ovat melko fyysisiä. Avainasia pelien voittamisessa tullee kuitenkin olemaan maalieduspelaaminen. Molempien joukkueiden maalivahdit ovat juuri nyt todella kuumia, eikä heille mene juurikaan laukauksia joissa maskia ei ole. JYPiä vastaan Blues pystyi hallitsemaan molempia maalinedustoja ja teki monta maalia juuri maalinedusruuhkista. Tässä onkin heidän mahdollisuutensa.
HIFK ei ainakaan Lukkoa vastaan juurikaan joutunut painimaan ns. sota-alueilla ja kykeni tekemään maalinsa enemmänkin luomalla tilanteita. Bluesia vastaan se ei tule onnistumaan niin helposti, sillä espoolaisten maalin edessä on tarvittaessa jopa kuusi omaa suojelemassa sitä. IFK:lla on kuitenkin selvästi enemmän ratkaisuihin kykeneviä yksilöitä kuin Bluesilla, joten se saattaa olla se ratkaiseva etu joka Kanada-maljan Helsinkiin vie.
Muistaa sopii kuitenkin se, että jos Blues pystyy samanlaiseen hyökkäysalueen paineistamiseen kuin edellisessä sarjassaan on sillä hyvät mahdollisuudet, sillä IFK ei todellakaan ole parhaimmillaan omassa päädyssään. Käy miten käy, kiekkohuumaa tullaan kokemaan vielä pitkään, sillä jos finaalit venyvät seitsemään peliin, ei MM-kisojen alkuun ole kuin muutama päivä siitä kun mestaruus on ratkennut. Kevät on kiekkoihmisten parasta aikaa.
Mika Nieminen