Isäntien kyyti kentällä oli kylmää. Sen myönsivät suomalaispelaajat kommenteissaan ottelun jälkeen. Andrei Arshavinin ja kumppaneiden meno tuntui samanlaiselta kuin venäläisen lätkäporukan vauhti 40 vuotta sitten Helsingin Jäähallissa.

Muistan, kun hyvä kaverini pelasi itänaapureita vastaan. Kamppailun jälkeen hän tuli pukukopista, köhi tullessaan ja pelkäsi vilustuneensa ottelussa. Kuinka niin? Ystäväni sanoi venäläisten vauhdin olleen jäällä hurjaa. Siellä kävi kova viima. Miehiä kiiti ohi molemmin puolin.

Suomi aloitti ottelun hyvin Moskovassa. Joukkue uskalsi pelata. Se pyrki estämään venäläisten pelinrakentelua jo ylhäältä ja sai kotijoukkueen pelaajat hiukan ymmälleen. Kauan ei kuitenkaan kestänyt, kun Venäjän veturi löysi Lokomotive-stadionilla omat raiteensa ja varsinkin toisella puoliajalla sen peli kulki mainiosti.

Venäjän aggressiivinen, liikkuva peli aiheutti suomalaisille paljon harhasyöttöjä. Venäläiset pääsivät nopeisiin vastaiskuihin. Niissä he ovat maailman eliittiä.

Arshavin

Tiedettiin, että Venäjä käyttää erittäin hyvin molempia laitapakkeja hyökkäyspelissään. Aleksander Anjukov ei tässä pelissä päässyt omalle tasolleen, mutta Juri Zhirkov vasemmalla puolella oli mahtava. Ei ole mikään ihme, että mm. Juventus pitää puolustajaa ykköshankintanaan tammikuun siirtoruljanssissa.

Kentän paras oli kuitenkin Pietarin Zenitin Andrei Arshavin. Hänen perässään ovat useat Euroopan huippuseurat. Arshavin on loistava peluri, taitava, nopea, juonikas.

Tämä Venäjän ja Suomen välinen karsintapeli oli vasta kolmas peli Suomelle, eikä MM-kisapaikkaa vielä kannata unohtaa, mutta Saksa jyrää omalla tahdonvoimallaan. Venäjä on laadukas joukkue. Waleskin räpistelee suuria vastaan, joten paljon ei saa Suomi pinnoja enää menettää.

13 Euroopan joukkueelle avautuu paikka vuoden 2010 MM-lopputurnaukseen Etelä-Afrikkaan. Maat on jaettu kahdeksaan kuuden joukkueen sekä yhteen viiden joukkueen ryhmään. Voittajat kaikista lohkoista pääsevät suoraan MM-kisoihin. Kahdeksan parhaiten pärjännyttä kakkosta käyvät kaksiosaisen karsinnan, joista neljä voittajaa matkustaa Etelä-Afrikkaan.

Rive

Olen seurannut valmentajien johtamistyylejä pelien aikana. Useiden ottelujen perusteella näyttäisi siltä että valmentajat ovat entistä rauhallisemmin peleissä mukana, eivät huuda kurkku suorana pelaajille ohjeita, jotka vain sotkevat näiden pelaamista. Guus Hiddink oli hyvä esimerkki tästä Moskovassa.

Alle 21-vuotiaat EM-lopputurnaukseen Ruotsiin johtanut Markku "Rive" Kanerva oli Itävalta-ottelussa toinen esimerkki siitä. Hän johti peliä, toki neuvoja antaen, muttei häirinnyt pelaajiensa toimintaa jatkuvalla huutamisella.

Jos valmentaja joutuu karjumaan pelaajille koko ottelun ajan, niin se on vain merkki siitä, että asioita ei ole harjoiteltu riittävästi vai onko harjoiteltu ollenkaan. Rive oli rauhallinen. Tappio häämötti. Hän vaihtoi kentälle pelaajia, joista Jussi Vasara oli vasta ensimmäistä kertaa mukana. Ohjeet tuntuivat olevan selkeitä ja oikeita, sillä Jussi tuli ja ratkaisi ottelun kahdella maalillaan.

Walcott

En malta olla palaamatta ensimmäisen kolumnini aiheeseen, vieraissako vara parempi. Englannin jalkapalloilu on pitkään nojautunut vierasmaalaisiin huippuvalmentajiin ja -pelaajiin. Seurajoukkueet ovat menestyneet. Maajoukkue ei.

Englannin edellisestä maailmanmestaruudesta on jo yli 40 vuotta. Nyt näkyy valoa tunnelin päässä. Vuoden 2010 MM-karsinnat ovat alkaneet loistavasti; neljä peliä, neljä voittoa ja maalisuhde 14-3.

Fabio Capellon luotsaama Englanti otti 1-4 vierasvoiton EM-lopputurnauksen osanottajamaasta Kroatiasta. Nuori, uuden brittiläisen sukupolven edustaja Theo Walcott teki hattutempun.

Seuraavassa rytäkässä kaatui taktiikan muutoksen jälkeen Kazakhstan puhtaasti 5-1. Valko-Venäjä nöyrtyi puolestaan Minskissä 1-3. Sekin on kova tulos.

Englannin futista on kovasti kritisoitu vierastyöläisten ylivallasta, vierasmaalaisista valmentajista ja tähtipelaajista. Arsene Wengerin ja muiden ulkomaalaisten valmentajien työ brittiseuroissa ja akatemioissa alkaa näkyä englantilaisten pelissä.

Jopa kriittinen brittimedia on pannut tämän merkillä. Kazakhstanin voiton jälkeen eräskin brittitoimittaja arvosti Englannin pelaamista, koska joukkue ei enää pelannut pelkästään pitkää palloa, vaan maalivahti David James jopa avasi pelin heittämällä pelivälineen pakille. Niin muuttuu maailma.

Martti Kuusela