Loukkaava lause taisi mennä kutakuinkin niin, että Helsingin Areena täyttyi jälleen tuhansista heppahöperöistä. Edellä mainitun katsojan mielestä sananvalinta oli totisen kilpaurheilun aliarvioimista. Ja sitä sitten internetin keskustelupalstoilla päiviteltiin.

Jälleen koko viikonlopun Areenalla hevosihmisten parissa viettäneenä, olen entistä vakuuttuneempi siitä, että jokainen hevosihminen on jossain määrin höperö.

Enkä tarkoita nyt pelkästään niitä höperöitä, jotka menevät tallille, kaatavat kärpäsenraadot pois kahvimukistaan ja hakevat sitten kuppiinsa juotavaa puutarhaletkusta tallin takaa.

Tai niitä, jotka lannan mättämisen jälkeen napostelevat välipaloiksi tallin lattialla pyörineitä porkkanoita tai kuivia leivänkänttyjä.

Tarkoitan myös niitä tosissaan kilpailevia urheilijoita.

Heppahullun rohkeus

Horse Show’n lauantai-illan viihteellisessä Show’ssa nähtiin hullunrohkeita ratsukoita, joiden eteen kasattiin melkoinen loikkasuora. Ensin kolme matalampaa (150 cm) estettä ja viimeisenä torni, jota korotettiin aina seuraavalle kierrokselle.

Kolme ratsukkoa selviytyi lopulta näyttävästi radasta, jonka viimeisellä esteellä oli korkeutta jo peräti 190 senttiä. Eläimen hurjasta ponnistusvoimasta kertoo jotain se, että selässä keikkui lähes satakiloisia miehiä.

Samaisessa iltanäytöksessä nähtiin myös ukrainalaiset kasakat, jotka roikkuivat pää alaspäin, poikittain, vinottain, tai ihan miten sattuu, täysillä laukkaavan hevosen selässä.

Myös osa maailmancupissa nähdyistä lajin huipuista osallistui viihdeiltaan ja he todistivat, ettei kypärän tarvitse olla tässäkään lajissa aina niin kireällä.

Julkisesti hullutelleet ratsastajatähdet kisasivat ketteryydestä suomenhevosilla, pukeutuneina muun muassa apinapukuun ja Peppi Pitkätossun palmikoihin. Kisan voitti tietysti Tarzan!

Kallista kauraa

Hevosurheiluun liitetään aina vahvasti raha. Areenallakin nähtiin jälleen ratsuja, joiden hinnasta lähdetään vasta neuvottelemaan puolen miljoonan kohdilla. Kutakuinkin samalla hinnalla saisi Italian Maranellosta reilut 400 hevosvoimaa. Esimerkiksi hyväsukuisen punaisen orin nimeltänsä Ferrari Scaglietti.

Maailmancupin voittaja kuittasi palkintorahoja reilut 22 000 euroa ja GP-luokan voittaja palkintoauton. Tosin huhu kertoo, että voittajan kellolla oli enemmän hintaa kuin maajohtaja herra Kiesin hänelle luovuttamalla uudella menopelillä.

Rahamiehet ovat tietysti oma lukunsa, mutta keskituloisiakin hevosharrastajia Suomesta löytyy. Ja silloin vasta höperö täytyy ollakin.

Vai olisitko sinä valmis maksamaan lemmikkieläimesi asunnosta pääkaupunkiseudulla 600-700 euroa kuussa? Siis jopa enemmän kuin omasta asumisestasi.

Tai kuulostaako se hullulta, ettei ystäväni raaski itse käydä hierojalla vaikka niskaa kolottaa ja selkää särkee, mutta kiropraktikko vierailee säännöllisesti jumppaamassa hänen hevosensa selkää. Eikä suinkaan ilmaiseksi.

Julkisuuden vaarat

Hevosurheilun vaarat ovat tulleet tutuksi muiden muassa sisarelleni Niinalle, jolta samainen poni riuhtaisi nuoruudessa olkapään sijoiltaan, talloi varpaan murskaksi ja eräs kaunis päivä potkaisi vielä rautakengällä päähän. Rakkaudesta se hevonenkin potkii ja tekevälle sattuu, tuumasi höperö.

Iltapäivälehdissä on kauhisteltu pitkin syksyä YLEn tosi-tv -sarjaa Tallitähdet. Apua, ohjelmaan vapaaehtoisesti mukaan lähteneet julkkikset ovat pudonneet toinen toisensa perään hevosen selästä.

Käsi pystyyn, jos olet muka oppinut ajamaan polkupyörällä kaatumatta. Tai uimaan, ilman että nenään menee vettä?

Sama juttu ratsastuksen kanssa. Se ei ole helppoa eikä riskitöntä, mutta kun sen kerran oppii, osaa sen myös aina.

Ja tosi-tv:stä tulikin vielä mieleeni vinkki morsianta etsiville maajusseille, esimerkiksi Lemin nuorille tuottajille. Pakatkaa bussi täyteen poikamiehiä ja suunnatkaa ensi syksynä Stadiin.

Horse Shown reilusta 40 000 kävijästä valtaosa on naisia, joiden haaveissa on punainen tupa ja perunamaa. Sekä tietysti talli ja niitty, jolla laiduntaa!