Katso Antti Pihlakosken haastattelu

Kuuntele Risto Niemisen haastattelu

Viestit kentältä ovat selkeitä. Kriittisimmät ovat sitä mieltä, että suomalaisen huippu-urheilun tila on katastrofaalinen. Sitä ei johda kukaan. Siltä puuttuu strategia. Sillä ei ole tavoitteellisuutta. Siitä ei käydä keskustelua. Eri lajeilla on osaamista, mutta kukaan ei kokoa sitä yhteen. Merkittävät tahot vaativat vallanvaihtoa.

Pekingin kolmen mitalin tavoite ei riitä kaikille: ”kun rima on riittävän alhaalla, saa aina puhtaat paperit”. Suomea verrataan Ruotsiin, jolla oli rohkeasti 12 mitalin tavoite, ja muihin pieniin maihin, kuten Norjaan, Tanskaan ja Uuteen-Seelantiin, jotka menestyvät selvästi Suomea paremmin.

Toisaalta, monet ovat tyytyväisiä nykytilaan. Kerrankin olympiakomitealla on oikea puheenjohtaja: kansainvälinen, edustava ja tyylikäs. Mies, jolla on globaalit kontaktit. Mies, joka osaa johtaa kokouksia. Mies, joka suhtautuu kaikkiin ja kaikkeen objektiivisesti. Tapani Ilkan pitkän kauden aikana totuttiin siihen, että puheenjohtaja oli läsnä aamukahvilla, lounaalla ja päivällisellä. Isä oli aina kotona.

Nyt isä on koko ajan matkoilla, mutta aina kun hän on paikalla, hän hurmaa kaikki. Talermon päätyö, kansainvälisen urheiluvälinejätin Amer Sportsin toimitusjohtajuus, vie niin paljon aikaa että operatiiviset asiat jäävät väkisin pääsihteeri Jouko Purontakasen johtaman toimiston vastuulle. Eikö näin pidä ollakin?

Kritiikki on kuulunut myös Talermon korviin. Siksi hän on päättänyt kartoittaa tilanteen ennen kuin tekee päätöksensä siitä, asettuako ehdolle jatkokaudelle.

Kartoitustyö alkaa Bökarsin kartanossa, Porvoon lähistöllä, maanantaina 1. syyskuuta.

Tanssiinkutsu

Talermo on kutsunut joukon suomalaisia urheilujohtajia Amer-yhtymän edustustiloihin Bökarsiin. Paikalla on merkittävä otos lajiliittojen puheenjohtajia sekä Talermon luottomiehiä, kuten Kansainvälisen Olympiakomitean (KOK) suomalaisjäsen Peter Tallberg.

Bökarsin keskusteluiden jälkeen Talermo tekee ratkaisevan siirron: lähteäkö ehdolle vai ei. Kaikki on kiinni siitä, minkälaisen viestin hän saa urheiluväeltä. Uskovatko Talermon mielestä tärkeimmät tahot siihen, että hän on oikea mies johtamaan edelleen suomalaista huippu-urheilua.

Kun Talermo asettui ehdolle neljä vuotta sitten, hän oli autuaan tietämätön kulissien kuhinoista. Veikkauksen toimitusjohtajalla, Risto Niemisellä, oli takanaan enemmistön tuki, mutta silloinen kulttuuriministeri Tanja Karpela (kesk.) vihelsi pelin poikki. Karpela oli saanut viestin ylemmiltä tahoilta: Veikkauksen toimitusjohtaja ei voi olla samaan aikaan olympiakomitean puheenjohtaja.

Yleisurheilupomo Ilkka Kanerva (kok.) näki mahdollisuutensa tulleen. Kanerva haastoi Talermon, sai vahvan kannatuksen, mutta hävisi äänin 26-38.

Talermo on tehnyt parhaansa, mutta jos hän haluaa jatkaa vielä neljä vuotta, hänen on luettava oikein kentän tuulia. Enemmistö lajiliitoista ajattelee vain omaa napaansa ja on vähään tyytyväinen. Nämä ”seinäruusut” eivät ole ongelma. Kysymys on paljon vakavampi: liikkeellä ovat nyt kovimman kaliiberin tekijät.

Nimiruletti pyörii

Yli laji- ja puoluerajojen on syntynyt tyytymättömyyden tila, joka ei voi olla vaikuttamatta huippu-urheiluun negatiivisesti. Nyt odotetaan sitä, kuka potkaisee saluunan ovet auki. Kuka nousee ensimmäisenä barrikadeille?

Talermon vakavimpina haastajina pidetään Risto Niemistä ja Suomen Urheiluliiton (SUL) puheenjohtajaa Antti Pihlakoskea.

Jos uransa kovimmassa nosteessa ollut Ilkka Kanerva ei olisi saanut potkuja ulkoministerin tehtävästä, hänellä olisi erinomaiset mahdollisuudet nousta olympiakomitean johtoon. Kanervalla saattaa yhä olla suunnitelmia asian suhteen, mutta sitä ennen hänen on selvitettävä pesänjako seuraajansa Pihlakosken kanssa. SUL antaa tukensa Kanervalle vain, jos Pihlakoski niin haluaa.

Yleisimmän arvion mukaan Nieminen asettuu ehdolle, jos Talermo vetäytyy tai jos selvä enemmistö lajiliitoista on yhä Niemisen takana, kuten neljä vuotta sitten. Kulttuuriministeri ei ole tällä kertaa esteenä, sillä Stefan Wallin (rkp) hyväksyisi Niemisen kaksoisroolin.

Vahvasti kentällä kiertänyt 47-vuotias Pihlakoski saattaa olla porukan nuorimpana (Kanerva 60 v, Nieminen 56 v ja Talermo 53 v) jokerikortti siinä tapauksessa, jos Nieminen ei lähde kisaan ja Pihlakoski saa taakseen hänen kannattajiansa.

Yksi Bökarsiin kutsutuista, Suomen Jääkiekkoliiton ja olympiakomitean valtuuskunnan puheenjohtaja Kalervo Kummola, ei tiettävästi tavoittele Talermon paikkaa. Kummola on tärkeässä roolissa lobbarina, jonka tukea erityisesti Talermo tarvitsisi.

Eikä tässä vielä kaikki: Talermo ja Nieminen ovat varteenotettavimmat vaihtoehdot myös KOK:n jäseniksi sen jälkeen, kun Tallberg muutaman vuoden kuluttua jää eläkkeelle toimesta. Suomen ehdokas tehtävään olisi luonnollisimmin istuva puheenjohtaja. Tämä tuo lisäjännitettä tämän syksyn puheenjohtajakisaan.

Ei kuka vaan mitä

Loppujen lopuksi kysymys ei ole siitä, kuka johtaa vaan mitä johdetaan. Jos kukaan ei uskalla avata suutaan, jos kritiikkiä esitetään vain toisten selän takana ja jos tyytymättömyyttä puretaan vain omassa kaveriporukassa, mikään ei muutu.

Olympiakomitean puheenjohtaja ja uusi hallitus valitaan 19. marraskuuta valtuuskunnan kokouksessa. Kerran neljässä vuodessa kokoontuva yhdistys valitsee uuden valtuuskunnan 29. lokakuuta. Valtuuskunta on käytännössä sama kuin lajiliitot.

Bökarsin tanssiinkutsun jälkeen näemme, mikä on Talermon ratkaisu. Kokeeko kokenut liikemies, että hänellä on riittävästi tukea? Kykeneekö freestyle-hiihdon aikoinaan Suomeen tuonut ja lajin moninkertainen Suomen mestari yhdistämään joukot?

Marraskuun valintakokoukseen on sen verran aikaa, että nyt olisi hyvä hetki käynnistää keskustelu suomalaisesta huippu-urheilusta. Tässä keskustelussa pitäisi olla laajempi sisältö kuin olympiakomitean puheenjohtajuus.

Kaikki on lajiliittojen käsissä. Niiden täytyy haluta jotain. Niiden täytyy uskaltaa sanoa. Jonkun on nostettava kissat pöydälle.

Suomalaisesta urheilusta puuttuu lähes täysin keskustelukulttuuri. Olisiko nyt aika aloittaa uusi, avoimempi aikakausi?

Ari Mennander