Urheilutoimittajain liitto on valinnut Vuoden urheilijan jo vuodesta 1947 lähtien. Viime vuonna parhaaksi katsottiin keihäänheiton maailmanmestari Tero Pitkämäki.

Pitkämäen olympiapronssi nostaa hänet kymmenen parhaan listan kärkipäähän tälläkin kerralla, mutta ykköseksi asti hän tuskin kipuaa.

Se vaatisi lähestulkoon maailmanennätysheittoa loppukauden aikana.

Vuoden urheilijan merkiksi jaettava kultainen kiekko ei siis lennä yleisurheilijan palkintokaappiin kolmantena vuonna peräkkäin.

Tällä hetkellä kiekko on liitelemässä kohti Orimattilaa, missä sitä odottavat Satu Mäkelä-Nummelan vakaat kädet. Ja tätä kiekkoa ei edes trap-ammunnan olympiavoittaja tohdi ampua pirstaleiksi.

Vain kerran aikaisemmin on Vuoden urheilijaksi valittu ampuja. Tämä tapahtui tasan 50 vuotta sitten, kun Vilho Ylösen maailmanmestaruudet vapaa- ja pienoiskiväärissä katsottiin ykkössijan arvoiseksi.

”Haamuavustajat”

Vuoden urheilijan valintaa on arvosteltu usein puolueelliseksi. Yleensä äänekkäimmin protestoivat ne, joiden suosikki ei pärjää äänestyksessä.

Vuosi sitten moottoriurheilun ystävät kävivät ylikierroksilla, kun Kimi Räikkönen jäi maailmanmestaruudestaan huolimatta vasta kolmanneksi.

Tämä oli kuitenkin pientä siihen verrattuna, millainen meteli nousi vuonna 1990, kun keihäänheiton Euroopan mestari Päivi Alafrantti valittiin Vuoden urheilijaksi.

Hän peittosi äänestyksessä historiallisen viidennen Stanley cupinsa voittaneen Jari Kurrin. Silloin moni toimittaja kyllästyi äänestykseen.

Äänestystä on arvosteltu senkin jälkeen. Viime vuonna Jääkiekkoliiton Kalervo Kummola ärähti, että äänestysoikeus pitäisi poistaa sadalta Pohjanmaan ”haamuavustajalta”.

Kummola veti sanansa takaisin kun kuuli, ettei lakeuksilta löydy edes sataa urheilutoimittajaa.

Kummolaa kuitenkin harmittaa, ettei jääkiekkoilijaa ole valittu koskaan Vuoden urheilijaksi, vaikka se on maan suosituin yleisölaji. Teemu Selännekin jäi viime äänestyksessä viidenneksi.

Eli sori vaan Valtteri Filppula, NHL:n mestaruus ei riitä tänäkään vuonna.

Haastajat

Ketkä sitten ovat Mäkelä-Nummelan kovimmat haastajat?

Janne Ahonen liiteli ennätykselliseen viidenteen mäkiviikon voittoon, mutta uran loppumisen takia hän ei ole enää niin näkyvästi otsikoissa tai muistoissa.

Virpi Kuitunen on tänäkin vuonna listan kärkipäässä maailmancupin voiton ja Tour de Skin kakkossijan ansiosta. Muutenkin toimittajat ovat aina arvostaneet pohjoismaisten hiihtolajien edustajia.

Viiden vuoden takaisella voittajalla Hanna-Maria Seppälällä on puolestaan lyödä tiskiin MM- ja EM-hopeat sekä MM-pronssi. Pekingissä hän oli neljäs.

Sen sijaan Räikkönen on menettämässä otettaan mestaruudesta ja samalla myös Vuoden urheilijan tittelistä.

Niin ikään Mikko Hirvoselta ja Mika Kalliolta näyttää puuttuvan se viimeinen vaihde, joka veisi heidät tämänkertaisen äänestyksen voittoon.

Minna Kauppi suunnisti metsässä maailman parhaiten, mutta laji kärsii selvästi olympiastatuksen puuttumisesta.

Kesäolympiakisojen kultamitali nimittäin arvostetaan YLE Uutisten teettämän tutkimuksen mukaan kansan keskuudessa toiseksi tärkeimmäksi urheilusaavutukseksi heti jääkiekon maailmanmestaruuden jälkeen.

Kaikki merkit siis viittaavat tässä vaiheessa siihen, että Mäkelä-Nummelan työpaikalla Nesteen huoltoasemalla Orimattilassa on joulukuussa jälleen aihetta juhlaan.

Marko Krapu