Kiekkoilun kulisseissa on kiehunut tänä kesänä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Koko kohu pohjautuu globaaliin muutokseen. Venäjän liiga (KHL) on haastamassa tosissaan pohjoisamerikkalaista NHL:ää maailman ykkössarjan asemasta. Euroopan kansalliset sarjat, kuten SM-liiga ja Ruotsin Elitserien ovat jäämässä puristuksiin niiden väliin. Huippupelaajia ei riitä kaikille.

Samaan aikaan omaa Mestareiden liigaansa rakentelevan Kansainvälisen Jääkiekkoliiton (IIHF) asema heikkenee suhteessa NHL:ään ja KHL:ään. Aikaisemmin eurooppalaisseurat saivat merkittäviä korvaussummia NHL:ään siirtyvistä pelaajistaan. Tätäkään taloudellista hyötyä ei enää ole.

Tämä on ongelma, jonka kaikki tiedostavat. Seurat ovat vaikeuksissa.

Kiristynyt markkinatilanne on ajanut Elitserienin ja SM-liigan suurseurat pakkorakoon - jotain on pakko tehdä. Ratkaisuksi keksittiin jo kaksi vuotta sitten salakerho, jonka koollekutsujana toimi ruotsalaisseura Färjestad. Mukaan kutsuttiin Suomesta Kärpät, Tappara, HIFK ja TPS.

Pari vuotta aina syksyisin pyörinyt Ruotsin ja Suomen huippuseurojen Nordic Trophy -turnaus on antanut suurseuroille mahdollisuuden suunnitella tulevia siirtojaan, kuten mahdollista Pohjolan liigaa, salassa muilta liigaseuroilta.

Ja mikä dramaattisinta, suunnitelmiin kuuluu irtaantuminen SM-liigasta.

Visiot vuotivat julkisuuteen, kun Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Kalervo Kummola ärähti "salaseurapuuhastelusta" kolumnissaan Kiekkolehdessä. Tämän jälkeen asiaa ovat kommentoineet monet, ja voi vain kuvitella kuinka suurta tuhoa on jo saatu aikaan.

Mitä ajattelevat juuri rahakkaan viiden vuoden tv-sopimuksen SM-liigan kanssa tehneet Canal+ ja Nelonen? Millä kehittää liigan brändiä, kun HIFK:n ja Jokerien edustajat ovat antaneet ymmärtää julkisesti, että Pohjolan liiga ja SM-liigan jättäminen ovat varteenotettavia vaihtoehtoja? Mitä sanovat fanit?

Ja ennen kaikkea, mikseivät SM-liigaseurat pohdi yhdessä lääkkeitä ongelmiinsa?

Kolme osapuolta

SM-liiga on ajautunut kolmeen leiriin. Ensimmäiseen kuuluvat Kärpät, Tappara, HIFK ja TPS. Niillä ei ole vielä minkäänlaista sopimusta eikä edes aiesopimusta tulevista kuvioistaan, mutta asia on käynyt selväksi. Matkalaukut on jo pakattu.

Toinen leiri on kiusallisesti ensimmäisen ja kolmannen välissä. Siihen kuuluu vain Jokerit, joka on kutsuttu mukaan Nordic Trophyyn, koska "Jokereita tarvitaan, jos Pohjolan liiga syntyy". Mutta Jokerien edustaja ei ole ollut mukana yhdessäkään salakokouksessa. Jokerit on tyytymätön nyky-SM-liigaan ja on valmis kehittelemään uusia ajatuksia, mutta helsinkiläisseuran puheenjohtajalla Hjallis Harkimolla ei ole mitään tietoa Nordic Trophyn alkuperäisnelikon puuhista.

Kolmas leiri on sitten yhdeksän jäljelle jäävää liigaseuraa, joista erityisesti HPK ja JYP ovat nousseet takajaloilleen salasuunnitelmista.

Miksi sitten Jokerien kanssa ei keskustella? Syy on yksinkertainen: Kummolan pelko.

Kummola ei hyväksy missään nimessä moisia irtaantumissuunnitelmia. Hän on tehnyt täysin selväksi, että jos Pohjolan liiga syntyisi, siihen kuuluvat seurat irtisanottaisiin kaikesta kansainvälisestä toiminnasta, kuten maajoukkueista.

Kummolalla on keinot torjua moiset hankkeet. Tai niin hän ainakin itse uskoo. Yksi suurseurojen salaseuran tärkeimmistä tavoitteista olikin se, ettei ainakaan Kummola saisi tietää asiasta mitään.

IIHF:n varapuheenjohtajana toimiva Kummola on Harkimon hyvä ystävä, eikä Hjallis petä Kalea. Kärpät, Tappara, HIFK ja TPS tietävät, että kaikki minkä Harkimo tietää, näkyy lähipäivinä tavalla tai toisella julkisuudessa - joko Hjalliksen tai Kummolan suulla. Molemmat nauttivat keskeneräisten asioiden julkisesta kommentoinnista.

Kun joku sanoo lehdessä jotain, kuten Harkimo viime aikoina monta kertaa Helsingin Sanomissa, se saa järjettömät mittasuhteet. Nytkin Harkimo kommentoi Pohjolan liiga -ajatusta positiivisesti, vaikkei ole millään tavalla mukana koko hankkeessa - ainakaan vielä.

Tämä onkin ollut yksi SM-liigan suurimmista ongelmista koko sen olemassaolon ajan: koko kiekkobisnestä ohjaillaan median kautta, vaikka kysymyksessä on kymmenien miljoonien eurojen liikevaihto. Juuri mikään ei pysy salassa.

Mikä sitten on Kummolan ja Jääkiekkoliiton rooli tässä kaikessa?

Liiton rooli?

Suomen Jääkiekkoliitto keskittyy pääasiassa juniori- ja maajoukkuetoimintaan. Sillä ei ole käytännön vaikutusmahdollisuuksia SM-liiga Oy:n asioihin. Siitä huolimatta monilla on sellainen käsitys, että kaikki kiekkopäätökset kulkevat Suomessa Kummolan kautta. Näin on joskus ollutkin, mutta ei enää moniin vuosiin.

Jääkiekon SM-liiga on osakeyhtiö, jonka omistavat siinä pelaavat 14 seuraa. Jokaisella seuralla on päätöksenteossa yksi ääni. SM-liigalla on jopa enemmän valtaa liiton asioihin kuin liitolla liigaan. On vaikea sanoa, istuvatko esimerkiksi HPK:n vahva vaikuttaja Harri Lintumäki ja Lukon Rauno Mokka yhdellä vai kahdella pallilla tehdessään päätöksiä liittohallituksen kokouksissa.

Jotta kuvion ymmärtäisi, pitää tietää, että Lintumäki ja Mokka ovat "Kummolan miehiä" eli tässä tapauksessa eri leirissä kuin aikaisemmin mainitut suurseurat. He ovat pienten seurojen pomoja, joille Pohjolan liiga -puheet ovat pahinta mahdollista myrkkyä.

Miksi sitten Lintumäen ja Mokan kanssa ei keskustella? Toisin sanoen, miksei pikkuseuroja haluta mukaan kriisipalavereihin. Syy on taas yksinkertainen: Kummolan pelko.

Kummolan pelko on ajanut suurseurat salaisiin kabinetteihin. Seuroja harmittaa liiton rooli. Ne kokevat, ettei sarjojen kehitystyötä voi suunnitella yhdessä liiton nykyjohdon eikä liigan nykyisten pikkuseurojen kanssa. Yhtenä esimerkkinä on mainittu EHL, epävirallinen maajoukkueiden EM-sarja, joka on kirosana liigaseurojen johtajille. Maajoukkueturnaukset rikkovat SM-liigan sarjaohjelman. Seurat kokevat, että heidän ääntään pitäisi kuunnella enemmän.

Naurettavin esimerkki valtapelistä nähtiin kesäkuussa, kun kävi ilmi että liiton paljon mainostettu Finnkampen pelataan syyskuussa samassa viikonvaihteessa kuin Nordic Trophyn lopputurnaus. Tämä on johtanut siihen, ettei uusi päävalmentaja Jukka Jalonen saa käyttöönsä tähän "huipputuotteeseen" liigan suurseurojen pelaajia. Sama koskee toki myös Ruotsin A-maajoukkuetta.

Jääkiekkoliitto ja SM-liiga eivät ole löytäneet konsensusta suomalaisen kiekkoilun kehittämisestä.

Mitä seuraavaksi?

Olisi helppoa tuomita Nordic Trophy -seurojen Pohjolan liiga -puheet idioottimaiseksi lörinäksi. Kuka nyt sen uskoisi - ei enää Kärppiä, Tapparaa, HIFK:ta, Jokereita eikä TPS:ää liigassa!

Asiaa on tarkasteltava kuitenkin kahdesta näkökulmasta. Mitkä ovat Kärppien, Tapparan, HIFK:n ja TPS:n motiivit? Ja toisaalta, kuinka suuri uhka tällainen rakenteellinen muutos olisi koko Suomen kiekkoilulle?

Suurseurojen mielestä SM-liiga Oy:ssä on tällä hetkellä liikaa osakkaita eli joukkueita. Niiden mielestä määrää pitäisi pikaisesti supistaa. Ne ajattelevat, että uusi Pohjolan liiga olisi ikään kuin "moderni SM-liiga". Kyllä, siellä pelattaisiin otteluita HIFK-Färjestad, mutta yhä edelleen myös TPS-Tappara -pelejä. "Nyky-SM-liigasta" tulisi "moderni Mestis".

Kabinetteihin sulkeutuneet seurat eivät usko enää nykyisen SM-liigan kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Kokouksissa istuu 14 seuran edustajat, jotka ajattelevat vain ja ainoastaan omia etujaan. Eräs merkittävä kiekkojohtaja ja nykyinen liigahallituksen jäsen vertasi SM-liigan toimintaa rampaan ankkaan.

Pohjolan liiga -visio on suurseurojen vastaus tähän ongelmaan.

Pohjolan liigan syntyminen johtaisi väistämättä ainakin väliaikaiseen kaaostilaan. IIHF kieltäisi maajoukkueita käyttämästä "rikkuriseurojen" pelaajia. Entistä useampi huippupelaaja jäisi maajoukkuetoiminnan ulkopuolelle. Toisaalta, Venäjän liigakin oli jonkin aikaa villi ja vapaa, mutta on nyttemmin päässyt sopimukseen IIHF:n kanssa.

Huolestuttavinta Pohjolan liiga -puheissa on niiden mahdollinen vaikutus suomalaiseen junioritoimintaan ja kiekkokulttuuriin. Kuka kantaa huolta niistä? Mitä kaikkea tallataan jalkoihin, kun tavoitellaan absoluuttista taloudellista tulosta?

Viisainta olisi, että kaikki osapuolet istuisivat samaan pöytään.

Helppo ratkaisu

Nyt, kun "rikkurien" suunnitelmat tulivat julki, pöytä on puhdas. Kaikki tuntevat neuvotteluiden lähtökohdat. Jos suurseurojen irtaantumissuunnitelmat olisivat säilyneet salassa, tuhot olisivat saattaneet olla SM-liigan kannalta paljon suuremmat.

Nytkin tuhot olivat merkittävät. Missä muussa osakeyhtiössä osakkaat voivat kommentoida omaa yhtiötänsä samalla tavalla kuin esimerkiksi HIFK:n Tom Nybondas ja Jokerien Harkimo Helsingin Sanomissa?

Jos SM-liiga haluaa korjata kolhiintunutta imagoaan, siihen on olemassa yksi hyvä keino. SM-liiga Oy:n osakassopimus on ollut pöydällä kaksi vuotta, koska suurseurat eivät ole suostuneet allekirjoittamaan sitä.

SM-liigalla on nyt mahdollisuus todistaa yhtenäisyytensä, allekirjoittaa osakassopimus ja luoda sellaista uskoa ulkomaailmaan, että yhdessä ollaan ainakin seuraavat viisi vuotta. Niin pitkä on uusi tv-sopimus, joka tuo jokaiselle liigaseuralle miljoonia euroja.

Jos joku seura ei halua allekirjoittaa sopimusta, se on selvä merkki siitä, että ajatukset ovat jo muualla kuin SM-liigan kehittämisessä.

Ari Mennander

Kirjoittaja on YLE Urheilun päivittäisurheilun vastaava tuottaja.