Matkapuhelimella kuvattu huonolaatuinen videopätkä on noin minuutin pituinen, ja alkaa melko viattomasti. Kaksi miestä yrittää päättää mitä tehdä naiselle, jonka nähdään makaavan kadulla. Mutta pian nainen alkaa voihkia ja valittaa äänekkäästi, kun toinen miehistä vetää naista hiuksista ja lopulta puskee hänet väkivaltaisesti autoon.

Tapaus on kuvattu Beirutissa muutama viikko sitten Etiopian suurlähetystön edustalla. Nainen on etiopialainen sisäkkö, ja miehet ovat hänen libanonilaisia työnantajiaan. Tai pitäisi pikemminkin sanoa omistajiaan. Näiden naisten työolot ovat käytännössä orjuutta.

Videopätkä julkaistiin ensiksi libanonilaisessa uutisblogissa, mutta se alkoi levitä nopeasti kun paikallinen uutiskanava nosti sen uutislähetykseensä. Eikä ole vaikea ymmärtää miksi. Vaikka kotiapulaisten huono kohtelu on melko tunnettua Libanonissa, raaka väkivalta ja epäinhimillisyys joilla tätä naista kohdeltiin, oli järkyttävää.

Nainen, jonka nimi on Alem Dechasa, löydettiin lakanoihin hirttäytyneenä mielisairaalasta, jonne hänet ilmeisesti vietiin vastoin tahtoaan vain muutama päivä videokuvauksen jälkeen.

Libanonissa on noin 200 000 kotiapulaista. Suurin osa heistä on naisia ja he ovat kotoisin Etiopiasta, Sri Lankasta ja Filippiineiltä. He ovat lähtöisin hyvin köyhistä olosuhteista ja jättävät usein perheensä moneksi vuodeksi ansaitakseen niukan elatuksensa kaukaisessa maassa, jossa heitä kohdellaan huonosti: hakataan, raiskataan, jopa murhataan.

Siirtotyöläiskotiapulaisilla ei ole juuri mitään oikeuksia eikä oikeudellista valvontaa missään Lähi-idässä. Heidän huono kohtelunsa saa median huomon vain harvoin. Nykypäivän orjuus, jonka avulla näiden maiden taloudet pyörivät, on yleensä piilossa.

Viime kesäkuussa matkalla Jemenistä Libanoniin nousin itse Sanaassa koneeseen, joka oli tullut Addis Abebasta Etiopiasta. Kaikki matkustajat olivat etiopialaisia naisia matkalla kotiapulaisiksi Libanoniin. Vieressäni istuva nainen katseli koko lennon ajan perhekuvia ja itkeskeli hiljaa. Yritin sanoa jotain ystävällistä hänelle, mutta meillä ei ollut yhteistä kieltä.

Toisella puolella käytävää istui toinen, joka taas oli selvästi innostunut uudesta seikkailusta ja hymyili kuin pieni tyttö. Ja sitä hän olikin, teini-ikäinen ykköset päällä, huulipuna ja hiukset laitettuna. Hieno käsilaukku, jossa roikkui hintalappu, oli ostettu suurta matkaa varten.

**Saavuttuamme Beirutin **lentokentälle naisia oli vastassa muutama aseistettu sotilas, jotka saattoivat naiset lentokoneen ovelta aina passintarkastukseen asti. Sellaisia joukkoja näkee usein Beirutin lentokentällä. Kerran yritin ottaa kuvia, mutta asemies huusi minulle vihaisesti, etten saisi. En jäänyt kinaamaan.

Valtaosa siirtotyöläisistä oleskelee maassa kafala- eli takaajajärjestelmän avulla. Takaajat eli työnantajat takavarikoivat useimmiten naisten passit ja hallitsevat muutenkin heidän elämäänsä lähes täysin. Joissakin maissa kuten Libanonissa yöpyminen takaajan kodin ulkopuolella on laitonta.

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin selvityksen mukaan 7 - 11 prosenttia siirtolaisnaisista kokee Libanonissa seksuaalista häirintää, jopa kolmasosa fyysistä väkivaltaa, 40 prosentilla ei ole omaa huonetta, ja 34 prosentilla ei ole edes yhtä vapaapäivää viikossa.

Selvityksen mukaan valitukset maksamattomista palkoista, liian pitkistä työpäivistä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä ovat alalla yleisiä. Tilannetta pahentaa se, että siirtolaiset jäävät Libanonissa normaalin työsuojelulain ulkopuolelle.

Laki takaa kaikille muille työntekijäryhmille viikoittaisen lepopäivän, vuosiloman ja muut työntekijäedut. Jotkut yrittävät paeta, usein vakavin seurauksin.

Pakoyritys korkeista asuinrakennuksista voi johtaa kuolemaan. Toiset tekevät, kuten Alem Dechasa, itsemurhan. Yksi siirtotyöläinen kuolee Libanonissa joka viikko.

Alem Dechasan tapaus on herättänyt laajaa huomiota ja se on tuomittu eri tahoilla. Muun muassa Etiopian suurlähetystö, YK ja eri ihmisoikeusjärjestöt ovat vaatineet Libanonin viranomaisilta tutkintaa Dechasan kuolemasta.

Paikalliset järjestöt ja kansalaisaktiivit ovat myös nostaneet hälyn tapauksen johdosta. Ne ovat järjestämässä erilaisia tapahtumia siirtolaistyöntekijöiden oikeuksien puolesta. Beirutissa on juuri avattu Migrant House-niminen siirtolaiskeskus, jonka siirtolaiset ovat perustaneet ja jota he itse pyörittävät.

Ali Mahfouz, mies joka pahoinpiteli Alemia videolla, on nyt virallisesti syytetty. Libanonin työministeri Charbel Nahas on luvannut poistaa inhottavan kafala-järjestelmän.

Sosiaalisella medialla on taas kerran ollut keskeinen rooli ihmisoikeusloukkausten paljastamisessa Lähi-idässä. Ja niin kauan kuin kamerapuhelin ja nettiyhteys on kaikkien saatavilla, paljastuksia on varmasti tulossa lisää.

Alemin kaltaisia naisia on kuitenkin kaikkialla maailmassa, myös Euroopassa, jossa ihmisoikeus- ja työsuojelulait ovat mitä tiukimmat.

Nykyajan orjuus ja ihmiskauppa on kasvava maailmanlaajuinen ilmiö, jonka perimmäiset syyt löytyvät muun muassa köyhyydestä ja tuloeroista. Sellaiset ongelmat eivät poistu muulla kuin pitkäjänteisellä ja kansainvälisellä yhteistyöllä. Alem Dechasan tapaus on meidän kaikkien vastuulla.