Samin kanssa tänä vuonna topparin paikasta kilpailleet Daniel Agger ja Martin Skertel maksoivat 5,8 ja 6,5 miljoonaa puntaa. Skertel on Liverpoolin kallein puolustuspelaaja. Vertailun vuoksi Manchester United maksoi Rio Ferdinandista noin 30 miljoonaa puntaa.
Ranskalainen Gerard Houllier toi Samin Liverpooliin vuonna 1999. Voikkaalainen nousi heti fanikatsomon Kopin suosikiksi rauhallisuudellaan, hyvällä pääpelillään ja puolustuksen johtajana.
Houllier teki Samista myös joukkueen kapteenin. Melkoinen huomionosoitus.
Sami on pelannut yli 450 ottelua kymmenen vuoden aikana Liverpoolissa ja tehnyt tähän mennessä 35 maalia. Hän on voittanut titteleitä ja palkintoja. Valioliigan mestaruus vielä puuttuu. Näyttää siltä, että se jääkin puuttumaan. Samin täytyy hakea pysti sitten valmentajana.
Sami Hyypiän siirto Bayer Leverkuseniin julkistettiin viime viikolla. Poolin manageri Rafael Benitez tarjosi vuoden jatkosopimusta ja paikkaa valmennusryhmässä. Sami kuitenkin halusi jatkaa pelaajana ja teki kahden vuoden sopimuksen Bundesliigan seuran kanssa.
Hyvät opettajat
Sami sanoo samaisen lehden haastattelussa ajatelleensa valmentajanuraa pelaamisen jälkeen. Hän aikoo suorittaa tarvittavat kurssit ja palaa sitten mielellään valmentajana Liverpooliin.
Sami on pelannut erimaalaisten huippuvalmentajien alaisuudessa. Tämä jo sinänsä antaa loistavat lähtökohdat valmentajan hommiin. Hän on saanut tutustua eri koulukuntien valmennusmetodeihin. Ranskalainen Gerard Houllier ja espanjalainen Rafael Benitez etunenässä takaavat nuorelle valmentajalle sellaiset kurssit, joita mikään valmentajakoulu ei pysty antamaan. Lisäksi hän on tutustunut hollantilaiseen ja englantilaiseen valmennustyyliin.
Nyt hän siirtyy saksalaisen futiksen pariin ja saa sieltä varmasti uusia virikkeitä tulevalle koutsin uralle. Teoreettista koulutustakin tarvitaan, jotta saa luvan valmentaa Euroopan liigoissa.
Leverkusenissa hän on lähellä Saksan korkeinta valmentajaopinahjoa, Kölnin urheilukorkeakoulua. Saksan Fussball- Lehrer -tutkinto on yksi Euroopan arvostetuimmista.
Rudi Völler johtaa
Bayer Leverkusen on hyvä joukkue Samille. Se selviytyi toukokuun lopussa Berliinissä pelattavaan Saksan cupin finaaliin. Vastaan juoksee Petri Pasasen Bremen.
Bundesliigassa Leverkusenin kausi ei ole ollut hyvä. Joukkue on kaksi kierrosta ennen loppua yhdeksäntenä. Sija ei tyydytä ainakaan joukkueen urheilutoimenjohtaja Rudi Völleriä, joka juuri teki jatkosopimuksen kesäkuun loppuun 2012 asti. Völlerhän muistetaan hurjana maalitykkinä ja myös Saksan maajoukkueen valmentajana.
Leverkusenin päävalmentaja on Bruno Labbadia, kaksi kertaa Saksan maajoukkueessa pelannut hyökkääjä. Hän on muuten ainoa pelaaja, joka on tehnyt sekä 1. että 2. Bundesliigassa vähintään 100 maalia.
Molemmat johtohenkilöt uskovat suomalaisen tuovan joukkueeseen varmuutta ja kokemusta. He ovat mielissään siitä, että Samin tasoinen pelaaja valitsi seuran. Suomen maajoukkueen kapteenin kilpailijat topparin paikalle eivät ole mitään eilisen teeren poikia. Lukas Sinkiewicz ja Manuel Friedrich ovat molemmat pelanneet Saksan maajoukkueessa. Hyypiä ostettiin kuitenkin pelaamaan, ei istumaan penkille.
Leverkusenilla on useita muitakin maajoukkuepelaajia. Rene Adler on Saksan tämän hetken ykkösveskari. Keskikentällä pelaavat Bernd Schneider ja Simon Rolfes. Hyökkääjistössä Patrick Helmes ja Stefan Kiessling.
Ulkomaalaisia maajoukkuemiehiä ovat mm. Kreikan Euroopan mestari Angelos Charisteas, Sveitsin Tranquillo Barnetta sekä Chilen Arturo Vidal.
100 kiloa jallua
Toinen hyvä ”halpa” pelaaja on ollut Jari ”Jallu” Rantanen. Futiskenttien väriläiskä niin meillä kuin muuallakin. Jallu antoi aina kaikkensa niin harjoituksissa kuin peleissäkin. Kun olen muutaman kerran auttanut pääkaupunkilaisseuroja, olen aina halunnut mukaan Jari-Pekka ”Gene” Keurulaisen ja Jallun. Gene on loistava valmentaja. Jallu piti huolen siitä, ettei kukaan onnistunut laiskottelemaan harjoituksissa, puhumattakaan peleissä.
Jallu teki niin kuin sanoi. ”En minä kentiltä kavereita hakenut”, totesi Jallu -kirjansa 100 kiloa jallua - julkistamistilaisuudessa tiistaina. Lähes 400 sivua käsittävä teos on mielenkiintoista luettavaa. Se sisältää monia värikkäitä tarinoita ja kertoo mm. miksi Jallu ei päässyt pelaamaan ensimmäiseen maaotteluunsa, joka olisi ollut Itä-Saksaa vastaan Magdeburgissa ja kuka vei Jallun paikan.
Julkistamistilaisuudessa oli väkeä tungokseen asti. Jallu on aina kiinnostanut ihmisiä.
”Kivitalon kokoinen” Jallu oli taitava niin jaloilla kuin päälläkin. Hän halusi pelata eikä vain roiskia, vaikkakin puolustuksesta kauas ja korkealle tulleet pallot Jallu olisi useimmiten voittanut. Hänen pääpelinsä ja kroppansa voiman ovat monet maailman huipputopparit joutuneet kokemaan. Itse muistan Jallun voitokkaat ilmataistelut mm. Terry Butcherin ja Riccardo Ferrin kanssa.
Jos Jallu pelaisi nyt, hänen siirtosummansa ja palkkatasonsa liikkuisivat korkealla tasolla. Hänessä oli kaikkea sitä, mitä hyvältä sentteriltä vaaditaan. Jallu on ensimmäinen suomalainen pelaaja, joka on voittanut euro-cupin. Hän voitti UEFA-cupin IFK Göteborgin kanssa vuonna 1987.
Jallu on jo ehtinyt toimia valmennushommissa ja niihin kuvioihin tiedän hänen edelleen haluavan. Hänellä on kuten Samillakin vielä paljon annettavaa suomalaiselle jalkapalloilulle. Molemmilla on kokemuksia hyvistä valmentajista ulkomailla. Suomen futis tarvitsee heitä.
Saadakseen hyvää ja halpaa, täytyy yleensä ostaa molemmat.
Martti Kuusela