Seurasin salibandyn MM-kisoja entisessä kotikaupungissani Lontoossa, jossa olin käymässä muuten vain; eihän eläkeläinen voi olla loma- eikä työmatkalla! Pysyin salibandyssä ajan tasalla, kun pläräsin kannettavalla tietokoneella YLE Urheilun nettisivuja.
Englantilainen media ei noteerannut kisoja lainkaan. Sen huomio keskittyi Australiaan, jossa Englannin krikettijoukkue löi arkkivihollisensa kaikkien aikojen selvimmillä luvuilla. Brittiläisessä kansainyhteisössä laajasti harrastettu laji ei kuulu olympiaperheeseen, mutta se ei tahtia haittaa. Kaikki keskeiset televisio- ja radiokanavat sekä sanomalehdet raportoivat kisoja paikan päältä tunti- ja sivukaupalla.
Paikalle piti päästä, vaikkei ole rahaakaan. Perinteikkään Daily Expressin krikettijuttujen lopussa oli toimittajan nimen alla ilman sen kummempia selityksiä kehotus lentää Emiratesilla. Piiloviesti oli lukijalle selkeä: lentoyhtiö oli maksanut toimittajien lentoliput.
Mediassa löytyi tilaa tietysti myös vuoden 2016 olympialajille rugbylle, jonka asema brittisydämissä on olympiastatuksen myötä entisestään vahvistunut. Raha ei rugbyssa liiku jalkapallon lailla, mutta Etelä-Ranskassa pelaava Jonny Wilkinson on miljonääri ja muutenkin suuri sankari.
Jalkapallo täyttää kestosuosikkina eniten ruutu- ja palstatilaa. Katsoin paikan päällä Arsenalin peliä Medon joukkuetta Partizan Belgradia vastaan yhdessä journalistituttavani kanssa. Ikätoverini Grahamin vapaa-ajan harrastuksiin kuuluu maahockey, jota hän pelaa yhä lauantaisin kavereidensa kanssa lumessa ja tuiskussakin.
Kerroin, että Suomessa pelataan salibandyn MM-kisoja, ja että salibandy voisi olla lumisateessa hänellekin mielekkäämpi harrastus. Miehen ilme muistutti vanhasta sanonnasta ” puhu pukille ”. Minuakaan parempi propagandisti ei saa hänestä salibandyn ilosanoman levittäjää.
Kun tulin Suomeen, havaitsin, että niitä, jotka kehtasivat arvioida salibandyn kansainvälistä merkittävyyttä, syytettiin karhunpalveluksen tekemisestä koko lajille.
Toivottavasti salibandyväen itsetunto on niin vahva, että asiallista keskustelua voidaan käydä kaikessa rauhassa. Laji on lunastanut paikkansa suomalaisessa urheiluelämässä siitä huolimatta, että olympialaisiin pääsy on monen mutkan takana.
Kansainvälinen olympiakomitea pyrkii pikemminkin supistamaan kuin laajentamaan olympiakisoja. Baseballia ja softballia pelataan usealla mantereella, mutta Pekingin olympialaiset jäivät niiden viimeisiksi maailmanlaajuisesta lobbaamisesta huolimatta.
Softball yritti nopeaa paluuta jo vuoden 2016 kisoissa, mutta KOK valitsi Kööpenhaminan kokouksessaan kaksi vuotta sitten uusiksi olympialajeiksi golfin ja rugbyn. Äänestykseen selvisi myös squash, mutta kannatus ei riittänyt pidemmälle.
Moni muukin paljon harrastettu laji joutuu toistaiseksi vain haikailemaan olympiamitalien perään. Suomalaisten mitalitilastoa kaunistaisi kummasti mm. suunnistuksen pääsy kisalajiksi.
Odottajan aika käy helposti pitkäksi, mutta lohtakin kannattaa pyytää, vaikkei sitä saisikaan!