En kokenut oloani yksinäiseksi, sillä myös suuri yleisö kiinnostui. Lajin vaippaikä näyttäisi jääneen taakse, MM-loppuottelua seurasi parhaimmillaan yli kuusisataatuhatta tv-katsojaa. Melkoinen lukema ottaen huomioon, että viime keväänä tehdyssä tutkimuksessa salibandy ylsi niukasti kahdenkymmenen suosituimman televisiolajin listalle.
Suurissa yleisömäärissä ja katsojaluvuissa, eli yhteisessä kokemuksessa piilee osaltaan urheilun ydin, sen vetovoiman salaisuus. Valtavat ihmismassat kokoontuvat areenoille ja vastaanottimien ääreen harjoittamaan urheilu-uskontoaan, kokemaan yhdessä jotain ainutkertaista. Harva ilmiö edes maailman mittakaavassa pystyy samaan.
Bonuksena pääsimme tällä kertaa omin silmin todistamaan kuinka Ruotsia nöyryytetään, perkele. Pakko tunnustaa, että hyvältä tuntui, toisenlaisiakin hetkiä samalla näyttämöllä kokeneena.
Luomulaji
Maailmanmestaruutta juhlittiin perinteisin menoin, ja mestaruusjuhlissa tuskin ajeltiin läpi yön pelkällä pintakaasulla. Siitä huolimatta maajoukkuevalmentaja Petteri Nykky ja kapteeni Mikael Järvi saapuivat juhlahumun jälkeisenä iltapäivänä studioomme kirkkain silmin ja ajatuksin.
”Torilla tavataan.”, arveli kapteeni Järvi. Helsingin Pohjois-Haagassa, Lassilan torilla, jonne kipparin lähipiiri kuulemma jo rakentelee lumista esiintymislavaa. Helppo homma, sillä Helsinki hukkuu lumeen.
Samaisella Lassilan aukiolla toimii kesäkaudella Luomutori. Luomua löytyy mielestäni myös salibandyn, ja varsinkin sen kantalajin sählyn olemuksesta. Helposti lähestyttävä, aloittelijalle nopeasti avautuva peli kerää vauhdilla uusia ystäviä.
Näkemystä tukee Kansallisesta liikuntatutkimuksesta tihkuvat tuoreet tiedot. Salibandy on noussut alle kahdeksantoistavuotiaiden ikäluokassa selvästi ohi jääkiekon, toiseksi suosituimmaksi joukkuelajiksi jalkapallon jälkeen. Koripallo ja lentopallo pomppivat kaukana takana.
Salibandyn tulevaisuus näyttää siis valoisalta, mutta lajin olympiaintoilijoille panisin vielä jäitä hattuun. Tason pitää laajentua, neljä huippumaata ei täytä kattavan kansainvälisyyden kriteerejä. Toisin kuin naisten jääkiekossa, joka nauttii KOK:n suomasta olympiastatuksesta pääosin tasa-arvon ja talvikisojen suppeamman lajivalikoiman johdosta. Kaikella ystävyydellä.
Linnanneidon kutsuilla
Urheilijat esiintyivät edukseen Linnan itsenäisyyspäivän juhlissa. Saavutuksistaan, ja ehkä myös linnanneidon mieltymyksistä johtuen kutsuttujen listalta löytyi useita tanssin, voimistelun ja naisurheilun edustajia. Hyvä niin, sillä samalla saatiin raikas tuulahdus muuten aavistuksen pönöttävään tunnelmaan, näyttelijä Krista Kososen termiä lainaten.
Yle Urheilun osaamista juhlissa edusti tyylikkäästi Nurmisen Jere. Oopperan balettikoulusta aikanaan valmistunut, ja muistini mukaan neljä vuotta Lyonin arvostetussa baletissa tanssinut Jere liikkui juhlahumussa varmoin askelin ja hoiti hommansa mainiosti.
Itse olen saanut osallistua Linnan juhliin kerran, työn merkeissä. Haastattelijana huomasin, että pönötys väheni ja punotus lisääntyi illan edetessä. Etukäteen aavistelin, että eliitti ja rahvas käyttäytyvät samalla tavalla, kun kamerat poistuvat ja notkuvat pöydät kutsuvat. Ja niinhän siinä kävi, muistaakseni.
Härkä ja suojeluspyhimys
Kiekkolegenda Raimo Helminen kätteli presidentin jo kolmannen kerran, ja myhäili haastatteluissa poikamaisesti tapojensa mukaisesti. Olen nähnyt Raipen hymyn hyytyvän vain kerran, MM-kotikisojen kisastudiossamme Ruotsin rynniessä takaa rinnalle, ja lopulta ohi. Silloin miehen silmissä kimaltelivat kyyneleet.
”Tamperelaisten suojelupyhimys”, totesi juhlalähetyksen juontaja Matti Rönkä Helmisen astuessa Linnan suureen saliin. Salibandyn tuoreita maailmanmestareita Matti piipahti onnittelemassa studiossamme kädestä pitäen. Uutismieheltä löytyy ymmärrystä myös mailapelien sankareille, vaikka jalkapallo, erityisesti englantilainen haukkaa valtaosan innokkaan urheilumiehen ajasta.
Suuressa maailmassa urheilijat viettävät toisenlaisia linnan juhlia, kaltereiden takana. Suomalaisille tutuimmat tapaukset lienevät kuusi kuukautta dopingrikkeiden johdosta istunut Marion Jones, ja ansaitusti pidemmän raiskaustuomion kärsinyt nyrkkeilijä Mike Tyson.
Oman lukunsa kirjoitti, mustalla tussilla, entinen Chicago Bulls seuran NBA -koripalloilija Jason Caffey, joka sai tuomionsa maksamattomien elatusmaksujen takia. Kentällä laiskanoloisesti liikkunut Jason syttyi valojen himmetessä, mistä todistuksena yhteensä kymmenen lasta kahdeksan eri naisen kanssa. Todellinen Chicagon härkä.
Kaasu
Tysonista mieleeni tuli entinen kollegani, putkiradion aikaan uransa aloittanut värikäs persoona. Kutsun häntä tässä yhteydessä tuttavallisesti vaikkapa Kaasuksi.
Lensimme kauan sitten vierekkäisillä paikoilla arvokisareissulta kotiin. Kaasu lueskeli Tysonin tuoretta, raiskaustuomion jälkeen julkaistua elämänkertaa. Tein ilmeisen virheen, ja tiedustelin miltä kirja vaikutti.
Alkoi yksinpuhelu, joka huipentui veret seisauttavasti.
”Siis, mähän tunnen Miken oikein hyvin. Me istutaan usein hänen kartanonsa patiolla, New Jerseyssä, ja mä yritän tietysti neuvoa. Kuule Mike, mä sanon. Keskity siihen mitä sä osaat, nyrkkeile. Ei se koskaan kuuntele, ja tässä on tulos.”
Alkuun päästyään Kaasu painoi jalan lattiaan, ja toinen toistaan uskomattomammat seikkailut vyöryivät ylitseni. Kuulin kuinka Didier Pironi kerran Andien yllä joutui myrskyn silmässä luovuttamaan helikopterin ohjaimet ystävällemme. ”Kaasu, ota ohjaimet, mä en enää hallitse tätä.”, Pironi aneli.
Istuin ikkunapaikalla, enkä päässyt pakoon tarinoiden täyttäessä tajuntani. Vähitellen Kaasusta muodostui todellinen ilma vaiva, ja vasta laskeutuminen Helsinki-Vantaalle toi helpotuksen.
Karjuvat kurkut
Aino-Kaisa Saarinen palasi maailmancupin lumille Davosissa. Perinteisen hiihtotavan kymppi kulki lupauksia herättävästi, joskin ero Marit Björgeniin kasvoi yli puoleentoista minuuttiin. Norjalainen nöyryytti jälleen haastajiaan murskaavalla ylivoimallaan. Pelkään, että nöyryytys jatkuu läpi talven.
Norjalaisten vahva alkukauden menestys kaikissa Pohjoismaisissa lajeissa heijastuu helmikuun MM-hiihtojen lipunmyyntiin. Iso osa kisatapahtumista myydään loppuun, ja kymmenet tuhannet kurkut karjuvat Holmenkollenin metsissä Heja Norge huutojaan. Illan tummetessa karjuvat kurkut voidellaan jälleen notkeiksi, enkä nyt välttämättä tarkoita meitä selostajia.
Norjalaisten rakkaus hiihtourheiluun polvistaa jopa kuningas jalkapallon. Pohjoismainen Royal-liiga jää pelaamatta, koska Norjan jalkapalloliitto päätti vetäytyä tapahtumasta. Viikingit perustelivat päätöstään aikataululla, sillä liigan pudotuspelit suunniteltiin pelattavaksi samaan aikaan MM-hiihtojen kanssa. Hiihto voitti, jalkapallo sai suksia takavasemmalle.
Viimeistelen tekstiäni Keravan asemalla, kello lähestyy puoltayötä. Radan vaihteet jäätyivät, ja pohjoiseen menevät junat hyytyvät parhaillaan pakkasessa. Tiedän tämän jatkuvan läpi talven. Ehkä soitan Kaasulle. Ottaisitko ohjaimet, anelen.
Tapsa