Tietenkin pakkanen voi iskeä missä kisoissa tahansa. Mutta alkukaudesta, kun on vähän kisoja alla ja vähän pakkaseen altistumista, se näkyy niin tuloksissa kuin niiden analysoinnissakin.

On vaikea nimetä tarkalleen tällaisia urheilijoita, mutta selvästi Rukalla oli sellaisia, joiden tulostaso jäi alhaisemmaksi kuin mitä odotettiin ja se voi ainakin osittain selittyä haastavilla keleillä. Keski-Euroopan mailla on ollut yleensä paljon ongelmia, kun he ovat tulleet alkukaudesta pohjoisen pakkasiin.

Suomalaisittain Rukan kisoista jäi positiivisena mieleen Sami Jauhojärven kolmas sija sprintissä ja miesten sprintin aika-ajo yleisesti ottaen. Myös Niklas Collianderin hiihdot jäivät erityisesti mieleeni. Krista Lähteenmäki ja Anne Kyllönen tekivät Suomen joukkueen positiivisimpia tuloksia.

Annelta odotettiin kyllä viime vuoden hyvien sprinttitulosten perusteella menestystä sprintistä, mutta minusta hänen normaalimatkan 20. sijansa oli jopa arvokkaampi kuin sprintin 13. sija. Tämä osoitti, että Anne on kehittynyt normimatkoilla ja on ottanut ison askeleen kohti kansainvälistä huippua kohti. Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, miten hän pärjää korkeassa ilmanalassa kilpailtaessa.

Se, että lauantaisen perinteisen hiihtotavan normaalimatkan kisassa viisi suomalaisnaista oli sijoilla 16-29 ja viisi suomalaismiestä oli sijoilla 30-41 kuvastaa tasaisuutta, mutta sijoitukset olivat hieman vain väärässä paikassa. Jos ne olisivat olleet 10 sijaa lähempänä kärkeä, niin tulos olisi tavattoman hyvä. Ajallisesti siihen ei kuitenkaan tarvita paljoa.

Laajempaa kuvaa ajateltaessa olemme tällä hetkellä kuitenkin aikataulussa - siitäkin huolimatta että tulokset Kuusamossa eivät olleet totuttuja palkintosijoja ja tämä lähinnä, koska Virpi Kuitunen ja Aino-Kaisa Saarinen olivat poissa. Musti hoiti sen yhden palkintosijan, joka hän on ottanut jo pari kertaa aikaisemminkin Kuusamosta.

Tuloksia tiiraillessa huomasin myös sen, että naisissa on kansainvälisesti sukupolven vaihdos menossa miehiä myöhemmin; kärjessä on enemmän vanhempia hiihtäjiä kuin miehissä.

Rukan mini-tourista voi sanoa sen verran, että tuon kokemuksen perusteella on turha taistella kilpailumuotoa vastaan. Niitä on tulevaisuudessakin ja nyt täytyy vain varautua siihen, että meillä on kyky menestyä siinä.

Ensi viikonlopun Düsseldorfin maailmancupiin on valittu puhtaasti sprinttiin erikoistuneita hiihtäjiä ja kyseessä on kokonaisuudessaankin sprinttereiden viikonloppu. Meille Düsseldorf on siinä mielin tärkeä, että kaikille meidän hiihtäjillemme on tärkeää saada menestystä ja siihen on myös hyvä mahdollisuus.

Vaikka kilpailun rata on huomattavasti helpompi MM-kisoihin verrattuna, se kertoo kuitenkin missä sprinttiominaisuuksissa mennään. Periaatteessa kaikilla on suomalaishiihtäjillä on mahdollisuudet jatkoon ja uskon, että sekä miehissä että naisissa meillä on hiihtäjä finaalissa.

Sunnuntaina hiihdetään parisprinttiä, johon meillä on naisissa yksi joukkue ja miehissä kaksi. Arvokisoja ajatellen tällä parisprintillä ei ole suurtakaan arvoa, sillä Oslossa hiihdetään eri hiihtotavalla. Kisassa tulee kuitenkin oppia ryhmässä hiihtämisestä, mikä korostuu enemmän vapaassa kuin perinteisellä.

Seuraavan viikonlopun Davosin maailmancupissa hiihdetään sekä normaalimatkaa että sprinttiä. Davos on ollut perinteisesti se paikka, jossa on katsottu, missä kunnossa ollaan ja missä vaiheessa mennään. Normaalimatkojen hiihtäjät valmistautuvat paikan päällä suhteellisen pitkään, reilun viikon ajan ja ehtivät sopeutua korkeaan ilmanalaan.

Davosissa voidaan mielestäni odottaa menestystä ja mielenkiintoisinta on se, että jos kaikki menee hyvin, niin Aikkukin on jo mukana. Hänellä on varmasti itselläänkin heti menestystavoitteita, mutta mielestäni kannattaa laittaa kuitenkin jäitä hattuun. On kulunut varsin pitkä aika, ettei hän ole pystynyt hiihtämään ja on haasteellista menestyä heti suoraan maailmancupissa ja vielä korkealla. Aikku tuo silti selkeästi lisän suomalaisten panokseen.

Miehissä minusta on kaksi potentiaalista suomalaishiihtäjää, Musti ja Matti Heikkinen, joilla on henkilökohtaista kokemusta palkintokorokkeelle nousemisesta Davosissa. He ovat molemmat nousukuntoisia ja niin heillä myös hyvät edellytykset hyvään tulokseen.

Sprintin hiihtäjät nimetään vasta Düsseldorfin jälkeen. Jos Düsseldorfin rata on lyhyt, mutkikas ja tasainen, niin Davosin radassa on nousuja ja laskuja. Rata on uusittu ja sinä ei ole aikaisemmin maailmancupia hiihdetty. Tämä on vapaan sprintti, joka hiihdetään haastavissa olosuhteissa ja voi antaa jotain osviittaa MM-kisoihin, ainakin suomalaisittain. Sprintterit saapuvat Davosiin tosin vasta juuri ennen kisaa, joten yksilölliset erot korkealla hiihtämisestä vaikuttavat todennäköisesti jonkin verran.

Viikko ennen joulua La Clusaz'n maailmancupissa hiihdetään yhteislähdöllä ja siinä menestymisen paineet kohdistuvat Riitta-Liisa Roposeen. Ritu on saanut täsmätä kuntoaan ja kun vielä maasto on hänelle sopivaa, hänellä on kaikki edellytykset menestyä. Ritu on pärjännyt muutenkin hyvin yhteislähtökisoissa, joten La Clusaz'ssa hänellä on alkukauden paras paikka hiihtää palkintosijoille.

La Clusaz'n miesten 30 kilometrin kisassa Matti ja Ville Nousiainen ovat oikeastaan ainoat, joilla on edellytykset onnistuessaan pärjätä. Millainen heidän päivän kuntonsa on, se ratkaisee. Se, miksi La Clusaz'n viikonloppu on meille myös tärkeä, johtuu sunnuntaina hiihdettävistä viesteistä. Viestit ovat erityisen tärkeitä kokemuksen kannalta nuorille hiihtäjille, joilla on tavoitteena olla mukana viestijoukkueissa MM-kisoissa, mutta joilla ei ole vielä paljoa kokemusta kansainväliseltä tasolta viestin hiihtämisestä.

Lopuksi joululahjatoivomus täältä Rovaniemeltä Joulupukin valtakunnasta: Kaikille hiihtäjille terveyttä ja erityisesti toivon sitä, että Kerttu Niskanenkin tervehtyy ja pääsee tositoimiin. Häntä kaivataan haastajaryhmään, vaikka meillä onkin jo nyt melko hyvä määrä haastajanaisia.

Reijo Jylhä