”Onni pitää ansaita.”, lukee usean urheilijan huoneentaulussa. Sillä viitataan ymmärtääkseni rajuun harjoitteluun, jonka avulla onnen vaikutusta lopputulokseen pyritään vähentämään. Pohdiskelin asiaa selostaessani taitoluistelukauden toista GP-kilpailua, Skate Canadaa.

Taitoluistelijat harjoittelevat paljon. Euroopan mestari Laura Lepistö tekee viikossa yhdeksän jääharjoitusta ja oheisharjoitteet päälle. Lyhyelläkin matematiikalla harjoittelutunteja kertyy viikossa yli kaksikymmentä. Raju määrä, mutta aasialaiset harjoittelevat huhujen mukaan vieläkin enemmän. Myös menestys pitää ansaita.

Juuri tällä hetkellä Lepistö tosin harjoittelee vähemmän. Epäonni riivaa jääprinsessaamme, sillä lonkkavammasta toivuttuaan Laura treenasi ehkä liiankin rajusti ja akillesjänne alkoi vihoitella. Nyt vaaditaan uskallusta levätä, jotta vaiva saadaan kerralla kuntoon. Kova paikka harjoittelun narkomaanille, mutta uskon, että Lepistö ja piinkova valmentajansa Virpi Horttana uskaltavat.

Elämää juoksuhaudoissa

Tunnelmasta toiseen. A-Talkin dopingkeskustelu junnasi pääosin paikallaan. Osallistujat pysyivät odotusten mukaisesti syvällä poteroissaan. Kari-Pekka Kyrö vaikutti erityisen kireältä. Enkä ihmettele, sillä kymmenen vuotta seipään nokassa murentaa voimakastakin tahtoa.

Asemasodasta huolimatta kaikille lienee käynyt selväksi, että suomalaisessa hiihtourheilussa, ja urheilussa laajemminkin on käytetty kiellettyjä aineita. Siinä suhteessa juupaseipäs -henkinen keskustelu siitä kuka tiesi ja mitä vaikuttaa äkkiseltään akateemiselta, mutta vain äkkiseltään.

K-P ja neljä valehtelusta syytettyä arvatenkin ajattelevat toisin. Minimirangaistus valehtelusta todistajanlausunnossa on neljä kuukautta ehdotonta vankeutta. Kaukana akateemisesta.

Kyrö puolestaan on johdonmukaisesti väittänyt, että ulkokehäkin tiesi asiasta. Jos oikeus aikanaan päätyy samaan johtopäätökseen saa Kyrö ehkä haluamansa. Mitä ikinä se lieneekään.

Onni petti

Viisaimmat puheenvuorot keskustelussa käytti mielestäni Hiihtoliiton nykyinen toiminnanjohtaja Juha Viertola. ”Vanhat virheet pitää antaa anteeksi, jotta päästään rakentamaan uutta.”, siinä tiivistetysti Viertolan viesti. Olen samaa mieltä.

Sitä voidaan tietysti pohtia kenen pitää antaa anteeksi mitä ja kenelle. Lahdessa kärynneet ovat kärsineet julkista rangaistustaan kohta vuosikymmenen, ja osa on ajautunut elämässään sivuraiteelle. Saisiko niillä lunnailla synnit sovitetuksi? Ehkä.

Entä löytyykö hiihtoniiloilta selkärankaa anteeksipyyntöön, jos oikeusprosessin aikana käy ilmi, että STT:n alkuperäiset dopingväitteet pitävätkin pääosin paikkaansa? Rohkenen epäillä. Ja kuka pyytää anteeksi hiihtoyleisöltä ja lajin tuhansilta vapaaehtoisilta, jotka edelleen kokevat itsensä petetyksi?

Muistan elävästi yhden huippuhiihtäjämme kommentin heti Lahden tapahtumien jälkeen: ”Harmittaa, että olimme niin tyhmiä, että jäimme kiinni.” Onni petti, onneksi.

Pehmustettu huone

Nykyinen hiihtäjäpolvemme eleli huoletonta teini-ikäänsä kun dopingsonta osui tuulettimeen. Vuosikymmen myöhemmin he joutuvat edelleen haukkomaan samaa lannantuoksua. Vaatii aitoa intohimoa, että jaksaa tarpoa vanhoissa roiskeissa.

Ironista kyllä, ehkä siinä piileekin hiihtourheilumme voima, intohimossa.

Uudesta sukupolvesta huolimatta on vaikea nähdä tarinalle onnellista loppua. Pahoin pelkään, että vuodenvaihteen jälkeen käynnistyvä oikeusprosessi jatkuu vielä vuosikausia. Siksi pelkään myös, että loputon ylämäki syö viimeisetkin pitovoiteet ja jonkun onnettoman liuku päättyy lopulta pehmustettuun huoneeseen.

Tai sitten ilmastonmuutos ehtii ensin ja tuo ratkaisun ennen viimeisiä tuomioita.

Jere, vedä nenään!

Jääkiekon SM-liiga lähti maaottelutauolle JYPin komennossa. Risto Dufvan miehistö myrskysi kaukalossa hurrikaanin lailla, ja kymmenes perättäinen voitto kasvatti joukkueen karkumatkan viiteen pisteeseen.

JYP pelaa maalivahti Joni Myllykosken johdolla jo pudotuspelikiekkoa, sillä joukkue päästi 20 ottelussa vain 22 maalia. Seuraan mielenkiinnolla jatkuuko hurja tahti läpi pitkän talven ja pystyykö valmentaja Dufva vaihtamaan vielä isompaa sisään kun tosipelit keväällä alkavat.

Maajoukkueemme päävalmentaja Jukka Jalonen puolestaan valitsi ensi viikonvaihteen kotiturnaukseemme kokeneen ryhmän. Yhtä jäin kaipaamaan, Jere Karalahtea. Mielestäni vahvaa syksyä pelaava konkari kasvattaisi Leijonien katu-uskottavuutta merkittävästi.

Seurasin Karalahden otteita alkusyksyn liigapelissä Turussa. Miehen viuhuva lämäri hipaisi tepsivahdin korvallista ja upposi vastustamattomasti yläpesään. ”TPS Blues, nolla kuus.”, kaikui lohduton kuulutus puolityhjässä Turkuhallissa. ”Jere, vedä seuraava nenään.”, puolestaan kajahti Tepsin armottoman fanilauman keskeltä.

Ehkä vanhat virheet seurasivat Karalahtea myös maajoukkuevalinnassa. Ei mielestäni pitäisi.

Apinamies

Takaisin taitoluisteluun. Skate Canada nosti esiin uusia, pääosin 90-luvulla syntyneitä lahjakkuuksia. Kyllä, luitte oikein, 90-luvulla syntyneitä. Toimittajan työssä huomaa konkreettisesti ikääntyvänsä kun urheilijat tuntuvat yhä nuoremmilta. Miesten kisan Kanadassa voittanut, kaksinkertainen MM-mitalisti isäntämaan Patrick Chan tosin kuuluu jo, yhdeksäntoistavuotiaana, lajin konkareihin.

Peikonpoikaa muistuttava Adam Rippon tekee puolestaan nousua huipulle, vauhdilla. Kaksikymppisen jenkkiluistelijan repertuaarista löytyy peräti kolme neloishyppyä, tulppi, salchow ja ritti. Kanadassa Rippon ponnisti historiankirjoihin hypättyään ensimmäisenä luistelijana lyhytohjelmassaan kaksi neloista. Hyppy arvokisojen mitalipallille lienee ajan kysymys.

Neloishyppy pyörii vinhasti, yksi kierros 0,2 sekunnissa. Fyysisyys ja esteettisyys yhdistyvät taitoluistelussa kiehtovalla tavalla. Siinä lienee yksi syy lajin suosioon. Fyysisyys korostuu pariluistelussa, jossa mies nostaa naaraansa kevyesti oksanhaaraan muistuttamatta silti apinamiestä, meikattuna ja siloteltuna pikemminkin päinvastoin.

Onni onnettomuudessa

Ystäväni Risto luki pitkään rallinuottia Tommi Mäkiselle. Tommi törmäsi Korsikalla kallioon ja Risto loukkasi vaikeasti selkänsä. Taitava kirurgi ja pitkät hiihtolenkit Lamminpään maastoissa palauttivat lopulta liikuntakyvyn ennalleen.

Hoitoihin osallistui myös fysioterapeutti Liisa. Hoito onnistui yli odotusten. Tunto palasi, Risto ja Liisa päätyivät naimisiin. Onni onnettomuudessa.

Tapsa