Seiväsmatkojen aikaanhan opimme kunnioittamaan ilmojen sankareita, jotka vaaroja uhmaten kuskasivat meidät etelän aurinkorannoille. Palkitsimme heidät aplodein. Viime tarinassani tutuksi tullut pilotti Jyke on sittemmin vakuutellut modernin suihkukoneen ohjaamisen muistuttavan bussilla ajamista.
Ajatelkaapa, jos paikallisvuoron bussikuskille hurrattaisiin jokaisen onnistuneen pysäkille suoriutumisen jälkeen. Tarkemmin ajatellen, Hämeenkadun aika-ajoja usein seuranneena, idea kuulostaa oikeastaan varsin hyvältä.
”Täällä puhuu koneen kapteeni Nurminen…”, puolestaan kuulostaisi aavistuksen pelottavalta, jos sattuisi istumaan Pelicans Airwaysin lennolla, vaikkapa Malmöstä Lahteen.
Kenkäpuhelin
Tosielämässä bussikuski Nurminen johtaa nykyään jääkiekkojoukkuetta Lahdessa, isännän ottein. Omistajan harmiksi joukkueen lento jäällä on parhaillaan pahasti siipirikkoista. Viime viikonvaihteessa KalPan vieraana Pelicans koki kuudennen peräkkäisen tappionsa. Liigan tämän hetken paras ketju, Kiiskinen-Petrovicky-Brendl, teki linnuista muhennosta.
Seuraavaksi pataan joutui päävalmentaja Mika Toivola, ensimmäistä kertaa kolmetoistavuotisella urallaan. Toivolan sakkauksen myötä valmennusvastuu siirtyi entiselle kakkoselle Pasi Räsäselle. Toimitusjohtaja Ilkka Kaarna antoi potkut miehekkäästi puhelimessa. Kenkäpuhelimella, arvelen.
Nopeaa kohennusta lahtelaisjoukkueen peliesityksiin odottavat tulevat todennäköisesti pettymään, komeasta Lukko-voitosta huolimatta. Osviittaa antaa urheilun monitoimimies Harry Harkimon viikonvaihteen kolumni. Kahdeksan kertaa seuransa päävalmentajan erottanut Hjallis tunnusti, että potkut ovat auttaneet joukkuetta vain kerran.
Tässä Heikki
Pelicansin sukelluksen myötä parasta lahtelaista kiekko-osaamista edustaa Ylen Lahden Radion nettisivuilla vaikuttava kolumnisti Karvaaja. Ensikokemuksen perusteella mitä mainioin kynäniekka niputtaa tuoreimmassa tarinassaan SM-liigan alkukauden. Tarinansa lopuksi Karvaaja kertoi vitsin: TPS.
Turkulaistakin nauratti, kannattaa tutustua.
”Terve, terve tässä on Heikki.”, vaan ei enää. Turun Palloseuran johdolle pitää nostaa hattua pitkämielisyydestä, mutta rajansa kaikella. Hallitsevan mestarin kolmentoista ottelun tappioputki päätti lopulta Heikki Leimen pestin Tepsin päävalmentajana. Samalla taisi päättyä miehen ura kiekkovalmentajana Suomessa.
Ammattiurheilu on pahimmillaan tylyä, ja sääli tunnetusti sairautta. Siitä huolimatta Leime joutui mielestäni tekemättömään paikkaan. Viime keväänä hurmoksessa ylisuorittanut joukkue, seurajohdon ilmeisen epäonnistuneet hankinnat, loukkaantumissuma ja maalivahti Engrenin sulaminen paineen alla edesauttoivat romahdusta.
Takinkääntäjä
Vastuun kuitenkin kantoi tässäkin tapauksessa valmentaja, yksin. Kakkoskoutsi, Riku-Petteri Lehtonen, jatkaa Tepsin uutena päävalmentajana. En pidä ajatuksesta. Johdetaan yhdessä, lähdetään yhdessä, niinhän sen pitäisi mennä.
Kakkosvalmentajan nouseminen suoraan päävastuuseen herättää ennen kaikkea kysymyksen lojaaliudesta. Missä vaiheessa tappioputkea takkinsa, ja selkänsä kääntänyt kakkonen alkoi suojella omaa nahkaansa ja otti etäisyyttä päävalmentajaan. Ja uskaltaako hän oikeasti luottaa omaan uuteen aisapariinsa, jos ja todennäköisesti kun, joukkue ajautuu uuteen tappiokierteeseen valmentajanvaihdoksesta huolimatta.
Toisaalta, talous taisi tällä kertaa sanella ratkaisun, sekä Turussa että Lahdessa. Valittiin sopivin, ei välttämättä pätevin.
Kansallista tasoa
Maailmanmitassa suomalaisjoukkueiden tappioputket ovat toki kovasti kansallista tasoa.
Maailmanennätystä pitää tietääkseni hallussaan Yhdysvaltain yliopistosarjassa koripalloa pelaava Kalifornian teknisen yliopiston joukkue, Caltech Beavers. Majavien pisimmälle tappioputkelle kertyi mittaa viileät 207 ottelua.
No, Caltechin painopiste taitaa olla maailmanluokan insinöörien, ei urheilijoiden tuottamisessa. Yliopiston opiskelijoiden ja eri tiedekuntien yhdessä keräämät 31 Nobel palkintoa tukevat nähdäkseni tätä väittämää.
Vertailun vuoksi, urheiluhistorian pisin voittoputki venyi hämmästyttävästi 555 ottelun mittaiseksi. Pakistanilaisen squashtähden Jahangir Khanin viisivuotinen hirmuvalta päättyi lopulta tappioon Uuden-Seelannin Ross Normania vastaan.
Oman käden kautta
Hiihtoliiton tappioputki puolestaan jatkuu jo kymmenettä vuottaan. Eikä siihen tarvita edes vastustajaa, he tekevät sen ihan itse. Tuoreimman laukauksen omaan jalkaan paljasti YLE Urheilu, ja viranomaiset jatkavat tästä.
Rahojen lainaaminen urheilijoiden valmennusrahastosta saattaa kuulostaa nykymenossa pieneltä rikkeeltä, mutta kuvitelkaapa itsenne vastaavaan tilanteeseen. Paiskit armottomasti töitä menestyksesi eteen ja palkanmaksun hetkellä pankinjohtajasi ilmoittaa, että tässä saattaa muutama kuukausi vierähtää.
”Rahat tietysti maksetaan, ilman muuta, siis ihan varmasti.”, kaikuu jo kuuroille korville. Mahtaa työteko, urheilijoilla harjoittelu, maistua jatkossa. Veikkaan, että hiihtolajien maailmantähtemme suhtautuvat jatkossa suurella varauksella liiton herrojen metkuihin.
Case STT puolestaan eteni kihlakunnansyyttäjän nostettua rikossyytteen nimikkeellä törkeä petos. Poliisin tutkinta-asiakirjat jäivät toistaiseksi salaisiksi, mutta syytteen nostaminen viittaa siihen, että syyttäjän mielestä käännettyjen kivien alta on löytynyt jotain vastenmielistä. Oikeus ratkaisee aikanaan näytön pitävyyden.
Päätöksestä riippumatta liiton ympärillä vellovaa keskustelua seuratessa tulee väkisin mieleen, että saattohoito on jo alkanut. Hautakiven näen sieluni silmin. Tässä lepää, oman käden kautta, SHL - Suomen Hölmöläistenliitto.
Korostan, tämä on epäilys.
Sata turhaa kanavaa
Palataan hetkeksi lomareissullemme Saksaan. Frankfurtista matkamme jatkui autoillen Moselin laaksoon, vehreiden maisemien ja hyvien viinien tyyssijaan. Minä ajoin, vaimoni ja tyttäreni istuivat kyydissä hiljaisina, kukaan ei taputtanut. Pääsimme kuitenkin turvallisesti perille, joten syyslomaviikkomme alkoi onnistuneesti.
Jokimiljöössä liikkuminen tapahtuu näköjään luontevimmin laivoilla. Paikallispurret sahaavat väsymättä jokivarren pikkukylien välillä, pitkämatkalaiset kuskaavat turisteja jopa halki mantereen. Opin, että jokia ja kanavia pitkin voi halutessaan matkustaa vaikkapa Itämereltä Välimerelle, läpi läntisen Euroopan. Trafiikista päätellen aika moni näytti myös haluavan.
Minä halusin katsoa jalkapalloa, Mestarien liigan huippupeliä Real Madrid - Milan. Ei onnistunut. Hotellimme televisiosta löytyi yli sata (!) kanavaa, mutta ei vilaustakaan jalkapallosta. Kuningaspeli näyttää karanneen lajin sydänmailla erilaisten maksukorttien taakse.
Väärin kommentoitu
Kotimaassa Veikkausliiga pelattiin päätökseen, säälittävällä 2200 katsojan yleisökeskiarvolla. Useissa kommenteissa katsojakadon aiheuttajaksi nostettiin pikkukaupunkien pieniä yleisömääriä keräävät seurat. Väärin kommentoitu.
Ahvenanmaalla lähes 10 prosenttia saaren asukkaista katseli IFK Mariehamnin kotipelejä. Valkeakoskella ja Pietarsaaressa päästiin vastaaviin lukemiin. Samalla kaavalla mestari HJK:n pitäisi täyttää Olympiastadion ja Tampere Unitedin Ratina jokaisessa kotipelissään. Saataisiin keskiarvot kerralla kuntoon.
Unitedin suunnitelmat paluusta Tammelaan ja Ykköseen pudonneen FC Lahden aikeet pelata Kisapuistossa ovat oikean suuntaisia. Jalkapalloa pitäisi pelata jalkapallostadioneilla, ei yleisurheilun tai hiihdon pyhätöissä.
Hyvältä maistui
Mestari Klubista vielä. Päävalmentaja Antti Muurisen kommentti mestaruusjuhlien humussa säväytti. Sehän meni suurin piirtein näin: ”Hyvältä mestaruus maistuu, tämähän on minulle vasta viides.” Siinä lähti kriitikoille terveiset, eikä tarvinnut rivien välistä lukea.
Myös lomareissumme päättyi juhlavasti, lentoaseman viehättävässä afrikkalaiskuppilassa. Sen, jonka ikkunassa luki isolla ”Coffee togo”. Hyvältä maistui.
Tapsa