Perjantaiaamuna he lähtevät matkaan. Miehet ja naiset, jotka ovat odottaneet Lahden puoluekokousta, kenties taistelleet tullakseen valituiksi puoluekokousedustajiksi, ja kokevat nyt vastuuta ja valtaa. Silloin lähtevät matkaan myös he, joita Keskustan puoluekokous kiinnostaa muuten: työn puolesta tai harrastuksesta.
Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua.
Niin pitää ollakin, sillä meille keskustalaisille puoluekokouksessa on erityistä hohtoa. Muutama tuhat aatesisarta ja -veljeä koolla, ilma sakeanaan henkilöpeliä ja asiakysymyksiä. Myös minulle ministeriaikana poliittisen toiminnan kohokohdiksi ovat tulleet hetket, jolloin nousee estradille tuon väen eteen ja aistii tunnelman sekä vuorovaikutuksen.
Lahdessa latinki on poikkeuksellisen vahva. Asiakysymysten lista on pitkä ja painava: päätetään puolueen säännöistä, tavoiteohjelmasta, aloitevastauksista ja kannanotosta. Mutta kaikki seuraavat lähinnä henkilövalintoja: kuka valitaan puheenjohtajaksi ja sitä myöten pääministeriksi, kuka hänen aisaparikseen puoluetoimiston vetäjäksi? Ketkä kolme lunastavat paikkansa varapuheenjohtajina, puolueen ykkösvitjassa?
Ikään kuin ei näissä olisi jo kyllin, puoluekokousta lähestytään myös poikkeuksellisessa poliittisessa tilanteessa. Keskustan ympärillä on riittänyt isompaa ja pienempää kuohuntaa koko kaksivuotiskauden. Moni on lopen kyllästynyt ainaisiin kohu-uutisiin. Kaikki puhuvat uudesta alusta, ja sitä totisesti tarvitaan. Mutta kuka ja ketkä sen tekevät – ja miten?
Tuen uudeksi puheenjohtajaksi Mari Kiviniemeä. Mari on asiansa osaava poliitikko ja humaani ihminen. Uskon vielä, että toivon ja rakkauden lisäksi myös asiat politiikassa merkitsevät. Marilla on politiikan tehtävissä vankka kokemus. Silti hän ei ole urautunut tavalla, joka estäisi uuden asennoitumisen silloin, kun siihen on aihetta. Hän on joukkuepelaaja, joka on kiinnostunut myös muiden näkemyksistä ja osaa ottaa ne huomioon. Eikä Mari epäröi osoittaa määrätietoista johtajuutta, kun on sen paikka.
Puheenjohtajavaali on sujunut pääosin reilun pelin hengessä, mutta reaktiot tiukassa kampanjatilanteessa ovat olleet myös paljastavia. Tosiasia on, että politiikan sisältöjä olemme viime vuodet olleet linjaamassa yhdessä. Siksi on erikoista, että jotkut puheenjohtajaehdokkaat haluavat nyt irtautua linjauksista.
Luottamusta herättää se, että on Helsingissä samaa mieltä kuin Savossa. Että koko maan kehittäminen tarkoittaa niin kainuulaisten kuin pääkaupunkiseudunkin ihmisten arjen tarpeiden huomioimista. Politiikan johdonmukaisuudessa Mari on onnistunut kampanjan kuumilla loppumetreilläkin hyvin. Paineistetussa tilanteessa ei pidä lähteä poukkoilemaan.
Keskusta ratkoo viikonloppuna, lähteekö se tavoittelemaan kannatusta keskittyen voimakkaasti perinteiseen kannattajakuntaan ja pyrkien torppaamaan äänestäjävuodon perussuomalaisiin päin – vai luottaako se pitkäjänteisen, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, alueellista tasapuolisuutta ja vastuullista valtiontaloutta toteuttavan politiikan tuovan kannatusta paitsi perinteisissä myös uusissa äänestäjäryhmissä.
Itse luotan siihen, että Keskustan poliittinen viesti – vastuullinen kolmannen tien talouspolitiikka vaihtoehtona sosialismille ja kapitalismille, perheiden vahva tukeminen, ja sosiaalisena omatuntona toimiminen – kantaa tätä poliittista aateliikettä myös alkaneella vuosikymmenellä. Kansakunnan yhtenäisyyttä korostavalle politiikalle on tilausta, kun mittavien haasteiden edessä luodaan eväitä uudelle kasvulle ja uudistetaan hyvinvointiyhteiskuntaa vastaamaan tuleviin tarpeisiin.
Kun politiikan sisältöön yhdistetään asioiden myönteisempi esilletuominen, oman talon vastuullinen hoito ja iloinen, vahva ryhmähenki, myös entistä useampi äänestäjä voi tukea Keskustaa.
Mari Kiviniemi on henkilö yhdistämään nämä tekijät Keskustan ja Suomen tulevaisuutta vahvistavalla tavalla.