Formula ykkösille niin tuttu kuljettajaruletti on saamassa uusia piirteitä. Sopimuksista on tullut yhä pidempiä ja niiden sisältöäkin avataan enemmän julkisesti. Siksi spekuloinnille on jatkossa tilaa yhä vähemmän.
Tähän on selkeät syyt. Kuljettajat esimerkiksi väittävät, ettei median kirjoittelu vaikuta heihin millään tavalla. Häränkakkaa sanon minä. Kun kuka tahansa näkee mustaa valkoisella, miten hänestä itsestään puhutaan, se ei voi olla vaikuttamatta ajatuksiin. Herää monta kysymystä ja epävarmuutta keneen voi luottaa.
F1 on niin äärettömän kova maailma ja kovaa bisnestä, että koko ajan on oltava hereillä. Jokainen ajaa raa’asti oma etuaan, mikäli huomaa sopivan tilaisuuden olevan käsillä. Silmät on oltava selässä.
Olen vuosien varrella huomannut, että medialla on yllättävänkin suuri vaikutus myös talleissa johtavissa asemissa oleviin henkilöihin. Tässä on kaksi puolta. Toinen on se, että vääränlainen kirjoittelu vaikuttaa tallin sisäiseen tasapainoon. Kun tehtaan työntekijä - kaukana kisapaikolta - näkee asioita televisiosta tai aamun lehdessä, saavat kahvitaukokeskustelut vauhtia. Sponsoritkin alkavat pohtia mitä nyt on tapahtumassa, sillä sidosryhmätiedottaminen voi hektisessä tilanteessa ontua pahasti. Kun näitä asioita aletaan sitten perata ja vääriä käsityksiä korjata, häiriintyy työrauha.
Mutta yllättävintä on monesti se, miten kokeneetkin ja kylmäpäiset tallipomot voivat kompastua mediapelin ansoihin. Käytännössä tämän voi kokea etenkin, kun media alkaa vahvasti rummuttaa kuljettajan siirtyvän johonkin toiseen talliin. Kun otsikot alkavat jo tuntua todelta, ilmoitetaan kuljettajalle esim. option käyttämisestä tai vahvistetaan tahto jatkaa yhteistyötä.
Ja loppujen lopuksi juuri tämä oli koko huhumyllyn käynnistämisen syy. Oikeanlainen kirjoittaminen saa monien päättäjien polvet tutisemaan. Kuljettajasopimuksiin kun voi olla sidottu moni muukin keskeinen asia kuin pelkät ajajapalvelut.
Huhut eivät kuitenkaan lopu koskaan. Ne kuuluvat lajin luonteeseen aivan samalla tavalla kuin pörssiyhtiöiden ympärillä pyörivä mediasirkus. Jotta asioita saadaan oikeaan suuntaan tai huomio kiinnittymään väärään suuntaan, löytyy siihen loistavat kanavat. F1 varikolla on jokaisessa kilpailussa paikalla lähes 700 toimittajaa, joten jos jotain haluaa sanoa, maailma on auki. Ja se kuuntelee.
Huhujen lähteitä on monia, koska intressiryhmiäkin varikolla on kymmeniä. Mediapeliä pelaavat toimittajien lisäksi omien kanaviensa kautta tietyt tallien avainhenkilöt, sponsorit, managerit eli siis käytännössä kuljettajat itse, ja miksei myös FIA tai Bernie Ecclestonen organisaatio.
Mark Webberin kohdalla on selvää, että vuoden jatkosopimuksen julkistaminen oli tuotava juuri nyt julkiseksi. Australialainen kertoi, että sopimus oli käytännössä valmis jo Barcelonan aikoihin. Julkistamisen kannalta viive tuon hetken ja tämän viikon välille johtui todennäköisesti paitsi juristeista myös siitä, että tiedottamiselle haettiin oikeaa ajankohtaa.
Joidenkin mielestä Webberin Ferrari-keskusteluilla olisi tässä ollut oma merkityksensä. Sellaiset varmasti olivatkin käynnissä. Kukaan oman arvonsa tunteva kuljettaja ei pelaa yhden kortin varaan, kun sopimus on katkolla. Itse uskon kuitenkin Webberin tahtotilan olleen koko ajan jäädä Red Bullille.
Koska Webber taistelee nyt maailmanmestaruudesta, on hänen turha käyttää aikaansa esimerkiksi haastatteluissa oman sopimustilanteensa pohtimiseen. Hän ei siitä olisi kuitenkaan voinut kertoa mitään faktoja. Joka taas olisi ruokkinut huhuja entisestään. Edessä olisi ollut loputon suo.
Kolarointi Turkissa Vettelin kanssa on omalta osaltaan häirinnyt Webberin ja tallin harmoniaa. Tähtäin on kuitenkin sekä henkilökohtaisessa että valmistajien mestaruudessa, joten sopimuksen vahvistaminen julkisesti sitoo joukot nyt sopivasti kasaan.
Kuten jo edellisessä kirjoituksessani totesin, McLaren on tällä hetkellä todella paha uhka Red Bullille, joten kaiken pitää olla prikulleen kohdallaan.
Nyt ei ole aikaa käytettäväksi epäoleellisiin asioihin.
Felipe Massan kaksivuotinen sopimus oli omalla tavallaan yllätys. Näytti todennäköiseltä, että brasilialainen halutaan vaihtaa, mutta toisin kävi.
Toisaalta Massan pestin ymmärtää. Ferrari ei tällä hetkellä ole valmis ottamaan taas uutta kuljettajaa riveihinsä. Muutos Kimi Räikkösestä Fernando Alonsoon oli jo riittävän työläs ja sekin prosessi on vasta alussa. Nyt kun tallilla ilmiselvästi on moni asia levällään, olisi kuljettajavaihto vain vaikeuttanut tilannetta.
Ferrarin ongelma on nyt se, että se ei ole pariin vuoteen kyennyt olemaan edelläkävijä. Viime vuonna heiltä jäi huomaamatta diffusooria koskevat ratkaisut ja tänä vuonna McLaren löysi suoranopeutta lisäävän f-putkiratkaisun. Ennen kuin Ferrari saa takaisin vanhan asemansa, ei aikaa ja voimavaroja kannata tuhlata kuljettajien kanssa pelaamiseen.
Massa on kohtuuhintainen kuljettaja ja tuntee talon tavat perinpohjaisesti. Kunhan Alonsokin löytää oman paikkansa, he muodostavat Ferrarin tilanteeseen nähden tässä vaiheessa parhaan mahdollisen kuljettajaparin.
Massalle sopimuksen julkistaminen oli tärkeä asia. Hän on brasilialaisen luonteensa kautta herkempi kuin kylmän viileä Webber.
Webber pystyy pitämään itse puoliaan kovallakin kädellä. Massa taas tarvitsee rinnalleen vahvan managerin. Sellainen hänellä on Nicolas Todtissa, jolla on hyvä suhde mm. tallipäällikkö Stefano Domenicaliin.
Massan ympärillä vellonut spekulointi vaikutti hänen suorituksiinsa, joten homma oli saatava aisoihin. Niin hyvin hän Ferrarin talona tuntee, että kaikki tarinat Webberistä ja Robert Kubicasta ja ties kenestä eivät olleet tuulesta temmattuja.
Vielä menettelytavoista näissä tilanteissa.
Sopimusten julkistaminen sinänsä ei ole se autuaaksi tekevä seikka. Kuljettajalle tärkeintä on se hetki ja tapa, jolla hän saa tietää sopimuksen syntymisestä tai jatkamisesta. Jotta suhde lujittuu ja asialle saadaan toivottu vaikutus, tapahtuu ilmoitus yleensä hyvin henkilökohtaisella tasolla.
Ilmoituksen tekee yleensä korkein päättävä taho. Siis vähintään tallipäällikkö (team principal) tai sitten tallin omistaja. Kun kuljettaja epäselvässä tilanteessa tai vaikkapa huonosti menneen kisan jälkeen pohtii syntyjä syviä ja tulevaisuuttaan, on kisapäivää seuraavana maanantaiaamuna tulevalla puhelulla tai kutsulla pomon toimistoon valtava vaikutus ja merkitys.
Kun oikea henkilö lausuu silmästä silmään, lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Haluan, että ajat meille myös ensi vuonna”, alkaa kuljettajilla uusi elämä.
Kaikki on taas tasapainossa ja työrauha varmistettu.
Se näkyy Webberin ja Massan suorituksissa jo Montrealissa.
Jukka Mildh