Politiikan alkusyksy ei ole tyytynyt normiasentoon. Kuhinaa on riittänyt, vaikka eduskuntavaaleihin on aikaa vielä yli puoli vuotta. Kaikki uhoavat omiaan hereille, koska tänä talvena ei jäähdytellä.
Kuluvan vuoden aikana julkistetut puoluekannatusmittaukset ovat keskeisin syy pörinään. YLE Uutisten puoluekannatusmittariin kootut Taloustutkimuksen mittaukset osoittavat, että perussuomalaiset ovat nostaneet merkittävästi kannatustaan vuoden alusta alkusyksyn mittauksiin. Elokuuhun mennessä puolueen mittauskannatus oli noussut vähän yli kuudesta prosentista lähes 11 prosenttiin.
Taloustutkimuksen omat viimeaikaiset kommentit perussuomalaisten kannatuksen rakenteesta kertovat, että puolueen kannatus nousee useista lähteistä. Tämä on tervetullut täsmennys keskusteluun, joka on ylikorostanut puoluesiirtymiä kahdesta suuresta puolueesta, SDP:stä ja keskustasta. Nämä siirtymät perussuomalaisiin ovat olennaisia enemmän demareiden ja keskustan oman sijoituksen kannalta. Perussuomalaisten gallupkannatuksen noususta ne selittävät vain pienen osan.
Perussuomalaisten viimeaikaisissa kannattajissa lienee suhteellisesti eniten valitsijoita, joilla ei ole lainkaan vakiintunutta puoluekantaa. Heistä monet eivät osallistu edes galluppeihin. Mikäli ovat osallistuneet, he ovat tavanneet vastata puoluevalintaa kysyttäessä joko 'en osaa sanoa' tai 'en halua sanoa', tai valinneet köykäisesti jonkin ajankohtaisen gallupsuosikin. Tiedusteltaessa he ovat voineet myös ilmoittaa jättävänsä äänestämättä. Nyt monet tällaisista valitsijoista ilmoittavat äänestävänsä perussuomalaisia.
Perussuomalaisten mittauskannatuksen lisäys selittyy paljolti vetovoimaisella johtajalla ja suhtautumisella puhutuimpiin asiakysymyksiin. Taloustilanne ja globalisaatiokehitys, vaalirahakohu, maahanmuutto ja ulkomainen työvoima ovat kaikki riittäviä syitä protestoida ja tarttua soinilaiseen julistuslauluun. Kuluvan vuoden puoluemittauskäyrät vihjaavat epäsuorasti, että siirtymiä Soinin joukkoihin on tullut monelta suunnalta. Tammikuusta elokuuhun verrattuna miinusmerkkiseltä kehitykseltä on välttynyt perussuomalaisten lisäksi ainoastaan RKP. Nykyeduskunnan pienimpään puolueeseen aktivoidutaan siis sekä muista eduskuntapuolueista että nukkuvien puolueesta.
Perussuomalaisilla on kuitenkin täysi työ välttyä vaaleissa vanhalta vihreiden kohtalolta. On eri asia koota kaksinumeroinen gallupkannatus kuin saavuttaa samankokoinen ääniosuus vaaleissa. Eduskuntavaalit käydään erikseen kussakin vaalipiirissä, ja useissa niistä äänikynnys on erittäin korkea.
Niin sanottu piilevä äänikynnyshän on karkea laskennallinen mittari sille, kuinka suuren osuuden vaalipiirin äänistä puolue tai vaaliliitto tarvitsee saadakseen edustajan läpi. Paikkamäärältään suurimmissa vaalipiireissä osuus on suhteellisesti pienin ja pienimmissä suurin. Uudenmaan vaalipiirissä piilevä äänikynnys on kolmisen prosenttia, Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa yli 14 prosenttia.
Tutkijan tehtävä ei ole laatia vaaliennusteita, mutta osoittaakseni nykyisen vaalijärjestelmämme ongelmakohtia päätin laatia sormiharjoituksen perussuomalaisten viime eduskuntavaalien vaalipiirikohtaisen kannatuksen pohjalta. Vuonna 2007 puolueen valtakunnallinen ääniosuus oli 4,1 prosenttia, jolla heltisi eduskuntaan viisi paikkaa. Puolue oli tuolloin kokoomuksen jälkeen toiseksi suurin vaalivoittaja kahdella lisäpaikalla ja 2,5 prosenttiyksikön ääniosuuden nousulla.
Oletetaan, että perussuomalaiset tuplaisivat ensi keväänä vaalikannatuksena vuodesta 2007 kaikissa vaalipiireissä (pl. Ahvenanmaa). Valtakunnallinen kannatus nousisi silloin vähän yli kahdeksaan prosenttiin, jolla pitäisi teoriassa irrota eduskunnasta PS:n haikailemat viitisentoista paikkaa. Jos nimittäin vaalien valtakunnallinen suhteellisuus toimisi täydellisesti, kahdeksan prosentin kannatuksella tulisi saada eduskuntavaaleissa 16 paikkaa.
Laskuharjoitus kuitenkin osoittaa, että kannatuksen tuplaantuminen kaikissa vaalipiireissä toisi puolueelle kokonaistulokseksi 10-11 paikkaa. Helpoimmin lisäpaikat irtoaisivat vaalipiireistä, joissa äänikynnys on matalin ja joissa puolueella on jo ollut kohtalainen kannatus. Kannatuksen tasainen kolminkertaistuminen vuodesta 2007 vuoteen 2011 kaikissa vaalipiireissä toisi puolestaan soinilaisille laskennallisesti noin 18 paikan lopputuloksen. Sekin olisi kuusi paikkaa vähemmän kuin täydellinen suhteellisuus yli 12 prosentin vaalikannatuksella edellyttäisi. Puolue törmää erityisesti pienten ja keskisuurten vaalipiirien äänikynnyksiin.
P.S. Edelliset luvut on laskettu mekaanisesti, eikä kannatus tietenkään muutu tasaisesti eri vaalipiireissä. Kaikki puolueet satsaavat eniten sinne missä mahdollisuudet lisäpaikkoihin ovat suurimmat. Perussuomalaisten kannatuksessa on yhtä paljon mahdollisuuksia kuin suuria kysymysmerkkejä. Puolueen suurimpia ongelmia tulevissa eduskuntavaaleissa ovat uskottava ehdokasasettelu sekä potentiaalisten äänestäjien pitäminen vaalikampanjan aikana ja aktivointi vaaliuurnille.
Gallupit tuodaan kotiin tai kännykkään, mutta vaalikannatus kukoistaa tai kuolee vaaliuurnilla. Soinin kuorolle mittaussuosio ovat vasta lupaava äänenavaus. Kannattajakunta on leiriytynyt mutta ei vielä asettunut taloksi. Turnausvastustajista vähäisin ei ole vaalipiirikohtainen äänikynnys.