Niin monta kysymysmerkkiä. Paljon epäluuloja ja epävarmuutta kisan toteutumisesta. Viime tinkaan venyneet rakennustyöt. Silti Korean GP, kuin ihmeen kaupalla, ajetaan.
F1-radan kaltaisen kompleksin tekeminen tälläisella pika-aikataululla on uskomaton suoritus. Sellainen onnistuu vain Etelä-Korean kaltaisissa maissa, joissa työvoima on käytännössä rajaton ja kukaan ei kyseenalaista mitään. Töitä - ja ylitöitä - tehdään mahtikäskyjen mukaan.
Televisiokuvista rata-alueen puutteita ei varmaankaan juuri huomaa. Pääasia onkin, että sunnuntaina voidaan jakaa kauden kolmanneksi viimeiset MM-pisteet. Sen jälkeen Korealla on vakiopaikka kisakalenterissa.
Se lienee ollut projektin kaoottisen loppuvaiheen ainoa tavoite. On hyvin poikkeuksellista, että perfektionistina tunnettu Bernie Ecclestone hyväksyy näin paljon puutteita. Hänen täytyy luottaa promoottori Yung Cho Chungiin todella paljon.
Ecclestonen laajentumishanke on lievästi sanoen aggressiivinen. Hän sanoi hiljattain haastattelussa aina osanneensa tarttua tilaisuuksiin. Nyt hän käyttää tilaisuudet häikäilemättömästi hyväkseen, kun F1-kisan perään haikailevat uudet järjestäjät lupaavat kuun taivaalta. Ja hankkeisiin lähdetään, vaikka molemmat osapuolet tietävät suunnitelmien olevan epärealistiset.
Mutta toistaiseksi kaikki on saatu tehtyä.
Näin nopea laajentumistahti ja uusien areenoiden avaaminen onnistuu vain maissa, joissa valtiovalta pitää pyörät pyörimässä. Tämä onnistuu Etelä-Koreassa, Intiassa, Venäjällä, Arabimaissa jne. Ainoa poikkeus on tietenkin Yhdysvallat, mutta siellä autourheilun ja kilpailujen ympärille on vuosien saatossa kehittynyt toimivia liiketoimintamalleja, joista selvitään pääasiassa yksityisrahoituksella. Niitä täydennetään tarvittaessa korkeintaan paikkallishallinnolta saadulla tuella.
Nopea laajentuminen lisää myös riskejä. FIA on asettanut ratojen turvallisuudelle selkeät raamit ja standardit, joita pääosan radoista suunnitteleva Hermann Tilke noudattaa. Riskit eivät tulekaan FOM:n, FIA:n tai Tilken suunnalta vaan paikallisista organisaatioista. Tunnollisuus ja kuuliaisuus eurooppalaisia päättäjiä kohtaan ei välttämättä ole parasta mahdollista esimerkiksi Aasiassa. Olen monesti törmännyt tilanteisiin, joissa ns. uusissa maissa järjestelyjen kanssa sooloillaan melko tavalla. Ecclestonelle ja kumppaneille lisätyötä aiheuttaakin herkeämätön valvonta ja vaikea kommunikointi kisajärjestäjien kanssa.
Loppujen lopuksi F1-piireissä on totuttu luottamaan miehen sanaan. Epäonnistumisista on sopimuksissa kovat taloudelliset sanktiot, mutta niidenkään maksaminen ei tuo takaisin menetettyä luottamusta.
On onnistuttava kerralla. Mahdollisuuksia annetaan vain yksi.
Kisojen peruuttaminen olisi tietenkin noloa, mutta enemmän kuin järkevää etenkin tilanteissa, joissa turvallisuus on vaarassa. Tallien kokenut henkilökunta kyllä löytää ratkaisunsa logistiikkaongelmiin tai radan infrastruktuuriin liittyviin puutteisiin. Mutta kilpa-rata on oma alueensa.
Asiat voivat olla pienestä kiinni ja jopa huomaamattomia. Vanhoillakin radoilla voi löytyä mitä ihmeellisimpiä puutteita, vaikka niillä on ajettu vuosikymmeniä. Pari vuotta sitten kävimme Nico Rosbergin kanssa kiertämässä Monacon rataa juuri Grand Prix’n alla. Vielä silloin tunnelin jälkeisen shikaanin kohdalla oli rakennustyömaa. Se oli asiallisesti aidattu, mutta itseasiassa paljon vaarallisempi kuin päällepäin näytti. Radan turva-aidat alkoivat tuntua Nicosta ihmeen matalilta, kun hän kurkkasi niiden takana ammottavaan syvään kuoppaan, jolle oli määrä nousta kerrostalo. Pahimmassa tapauksessa auto olisi voinut törmäyksessä kimmota tuohon kuoppaan. Asiasta raportoitiin Charlie Whitingille, ja paikka tehtiin pikavauhtia turvallisemmaksi.
Hieno näyttämö ei ole kaikki kaikessa. Pienen pieni kömmähdys tai mitätön rakennevika voi johtaa suureen - aivan turhaan - onnettomuuteen. Kaikki on tehtävä kilpa-autoilun ehdoilla. Massiiviset maamerkit, vip-tilat ja arkkitehtien luomukset tulevat vasta sen jälkeen.
Kun luen ensi vuoden kisakalenteria, hahmottuu F1:n muutos paremmin. Kalenterissa on 20 kilpailua, joista enää nippa nappa reilu puolet ajetaan radoilla, jotka katson perinteisiksi. Melbourne, Barcelona, Silverstone, Nürburgring, Spa-Francorchamps, Interlagos jne.
Toinen puoli onkin sitten jo uusia ratoja, uusissa maissa. Bahrain, Singapore, Korea, Intia, Abu Dhabi muutamia mainitakseni. Sieltä ne vähitellen hiipivät ja syrjäyttävät monia legendaarisia ratoja.
Vuonna 2014 tulee Venäjä. On hyvin epätodennäköistä, että kalenteri laajenisi yli 20 kisan, joten joku on viimeistään silloin tiputettava pois. Siksi Monacon kaltaisilla kisoilla oli tänä vuonna kiire saada tehtyä pitkäaikaiset sopimukset kuntoon. Ecclestone itse on nimennyt suhteellisen nuoren Turkin kisan uhanalaiseksi. Se olisi kivuliasta, mutta helppoa tiputtaa kalenterista, onhan Turkin GP käytännössä kokonaan, rataa myöten, Ecclestonen omissa käsissä.
Heikoimmilla on nähdäkseni Silverstonen ja Span kaltaiset radat, joiden talousrakenne ei pysty vastaamaan uusien kisaisäntien valtaviin voimavaroihin etenkin, kun F1-kisa on vuosi toisensa jälkeen tuottanut tappiota.
On todella sääli, että tällaiset kisat hylätään, vaikka monet kuljettajat nimenomaan pitävät niillä ajamisesta.
Mikään ei nähtävästi sittenkään ole pyhää.
Venäjän GP on tervetullut kalenteriin. Maahan on yritetty jo vuosia järjestää merkittävää autourheilutapahtumaa, mutta oikeita tekijöitä ei vaan ole löytynyt. Saksan vakioautosarja DTM oli muutama vuosi sitten jo pitkällä, mutta kisan järjestäjät osoittautuivat epäluotettaviksi ja lupasivat liikaa.
Sotshin valinta Venäjän GP:n isännäksi oli kova pala mm. Moskovalle, jossa perustyötä on tehty jo useita vuosia. Moskovassa, Punaisen Torin ympärillä ajetuilla näytösajoilla oli selkeä pyrkimys saada aikaan kaupunkiin myös kilpailu. Ratahankekin oli meneillään. Mielenkiintoiseksi asetelman Moskovan kohdalla tekee se, että yksi taho järjestelyjen taustalla oli hollantilaisryhmittymä. Pyrkivätkö he todella saamaan F1-kisan järjestämisoikeudet itselleen jää hämärän peittoon, mutta pääministeri Vladimir Putinin puuttuminen peliin kertoo selkeästi sen, että venäläiset haluavat selvitä omin voimin.
Toivottavasti Venäjä ja muut uudet kisaisännät kuitenkin ymmärtävät ja nöyrtyvät ajoissa ostamaan riittävästi konsultointiapua maan ulkopuolelta, jotta Korean kaltaista tilannetta ei pääse syntymään.
Jukka Mildh