”Hymmyile harvoin. Tokase totta joka asiaan. Ja opettele puhumaan suommee. Mitä suommee se tämmönen lottuuttaminen on. Ja elä pie mualaista immeisenä. Elä kasva ennee.” Suunnilleen näin antaa vanha isäntä ohjeita autioituvasta Itä-Suomesta Ruotsiin lähteneelle ja muutoskivuista kärsivälle Pekalle Heikki Turusen romaaniin perustuvassa elokuvassa Kivenpyörittäjän kylä.
1960- 70 –luvulla suomalaiset jättivät syrjäkylät autioitumaan, kun muuttivat työn perässä kaupunkeihin ja länsinaapuriin. Silloin maalaisen tunnisti tyylistä ja -hajusta. Nyt on eri meininki. Nykymaalainen ei taida tarvita käyttäytymisohjeita. Onko maalaista edes enää? Maalaisella saattaa olla parfyymiä.
Maaltapako on menossa edelleenkin, mutta eri syistä ja tapahtuu enemmän pysyvänä muuttona tyyliin: ”puupalttooseen ja multaa munille.”
Onko maalainen friikki ja maalaisuus häpeällinen ominaisuus, jota pitää peitellä? Siis jos on syntynyt ja kasvanut siellä missä yhä harvempi kasvaa, onko kummallinen?
Ei ole, maalaisuus on peräti cool, vahvistivat todistajat Facebookissa, jonne heitin kysymyksen maalaisuuden syvimmästä olemuksesta.
Maalaisuus on elämäntapa, johon pyrin, vaikken ole koskaan maalla asunut, kommentoi Sami. Pirkko, Katja, Rauno, Janne ja Pekka olivat melko lailla yhtä mieltä, että maalaisuus asenne ja oma valinta, jonka ajatusmaailma määrää. Tosin Teemun mielestä maalaiseksi ei voi päästä, vaan siihen synnytään. Riikka taas kertoi välillä menevänsä ”pöpeliköstä” maalta kaupunkiin nauttimaan kaupunkilaisuudesta – ottaen näin rusinat pullasta. Ylipäätään maalaisuus on kommentoijien mielestä myönteinen ominaisuus.
Maaseudun käsite on nykyään epämääräinen. Onko Nastolan Villähde maaseutua vain siksi, koska siellä on maatiloja? Silloinhan Lahden Okeroisissa asuvat ovat myös maalaisia. Pirkka määrittelikin maalais/kaupunkilaisuus –asetelman aikansa eläneeksi, sillä olemme lähiöläisiä.
Kaupunki vs. maaseutu on kuin mielikuva maalaisesta tai kaupunkilaisesta. Monet maalla syntyneet ovat kaupunkilaisimpia – ja henkeen ja vereen urbaanin elämäntyylin kannattajia, siksi, että ovat hiljaisista maalaiskunnista lähteneet elämään anonyymimpaa elämää kaupunkiin. Usein myös kaupungeista maalle muuttaneet ovat juuri niitä, jotka eivät kaipaa naapureita tai mitään menoa ja meininkiä, jota kaupunkielämässä arvostetaan.
Suomessa on aika vähän todellista kaupunkielämää, harvaan asutut maaseutualueet ovat lähellä pääkaupunkiakin. Opiskelukaverini asuu ihan maalla, mainitussa pöpelikössä, mutta kun muutaman sadan metrin päässä on valtatie, pääsee bussilla Helsinkiin alle tunnissa. Lontoossa moista ei voi edes kuvitella.
Lukioaikoinani uneliaalle kotipaikkakunnalleni muuttanut pietarilaispoika hämmensi kylää ajamalla Tohmajärven kylänraittia kuin Nevski Prospektia. Pietarin menoon tottunut nuori mies jaksoi myös ihmetellä citymarketteja ja citylehteä, kun koko Suomi on yhtä landea.
Olé maalainen, olé ihminen!