Kun olen matkaillut Etelä-Amerikassa tai Etelä-Afrikassa, on keskivertokansalaisen vaikea uskoa sanojani siitä, että viljelen perunani ja pesen kotona itse vessanpytyn. Miten Sinulla on kuitenkin varaa matkustaa näin kauas?, kuuluu tyypillinen jatkokysymys. Niissä maissa on totuttu siihen, että rikkaimmilla perheillä ja ulkomaisilla kehitysaputyöntekijöillä on yleensä monta palvelijaa: ruoanlaitto-, siivous- ja puutarha-apua sekä autonkuljettaja.
Aloitukseni ei viittaa siihen, että suosittelisin paluuta piikayhteiskuntaan. Voin edelleen ihan hyvin pestä ja mankeloida omat lakanani ja istuttaa perennat. Siivousapua ottaisin mielelläni silloin tällöin. Muistelen kaiholla siivousrinkiämme: Irja teki kotinurkissamme ihmeitä, kunnes jäi eläkkeelle.
Työelämän roolijaot ovat mielestäni iso ongelma. Olen ollut pitkään sitä mieltä, että työjakoasioissa voisi niin sanottua kehitystä rukata vähän taaksepäin. Ajatuksen teki taas ajankohtaiseksi Tehyn tuore kampanja, jossa he kyselevät todellisen tuottavuuden perään.
Kuulimme viime viikolla, miten sairaanhoitajat käyttävät työaikaansa tyhjien pahvilaatikoitten pinkkaamiseen ja jätteiden lajittelemiseen, koska siihen hommaan ei ole muitakaan. Kun sattuu vesivahinko, hoitaja tarttuu moppiin ja kuivaa lattian, kun siivoojaa ei ole mailla halmeilla.
Siivous kuuluu ns. aputöihin, joita on lopetettu ja ulkoistettu hanakasti. Samaan aikaan laatu on standardoitu ja työtä mallinnettu konsulttivoimin niin, ettei kukaan tee vahingossakaan liian hyvää jälkeä.
Jos työpaikka ei ihan vaadi siivoamaan omaa työpistettä, on tavaroiden järjestyksestä pidettävä huolta ja nostettava roskakori tiettynä päivänä pöydälle, jotta vieraileva siivooja selviää urakastaan.
Toimistoista ovat hävinneet lähetit ja sihteerit. Niinpä korkeakoulutetut asiantuntijat käväisevät itse postiasioilla ja kirjoittelevat matkalaskunsa.
Monilla työpaikoilla kuka tahansa vastaa puhelinsoittoon kesken keskittymistä vaativien töitten, kun keskusta ei enää ole. Ennen parhaat puhelinvälittäjät ratkoivat kätevästi sekä oman väen että asiakkaitten yhteydenpito-ongelmia. He tekivät yritykselle enemmän PR:ää kuin kalliisti maksettu brändäyskampanja konsanaan.
Onko tässä järkeä ja onko tämä todellista tehokkuutta?, kysyn Tehyn rinnalla. Samaan aikaan kun kallispalkkainen väki tekee aputöitä, on työvoimatoimistojen kirjoissa pitkät rivit työttömiä. Meillä on eri sortin toistaitoisia, joille vaatimattomampikin työ antaisi tärkeitä onnistumisen kokemuksia. Eivätkä nuoretkaan voi aloittaa työelämää ihan huipulta.
Anteeksi, nyt on lopetettava. Yleisradion Lahden toimituksen pomo on juuri keittänyt kahvit ja kutsuu sumpille.