Olen usein ihmetellyt sitä vastakkainasettelua, joka on maaseudun ja kaupungin, pääkaupunkiseudun ja muun Suomen, asutuskeskusten ja haja-asutusalueiden välillä. Jokin aika sitten kuulin väitteen siitä, että pääkaupunki elättää muun Suomen korkeiden verotulojensa vuoksi ja että kaupunkilaiset eivät ymmärrä maalla asuvia ja heidän olosuhteitaan.
On tosiasia, että jos ei ole elinvoimaisia maakuntia, ei ole elinvoimaista pääkaupunkiakaan. Jos ei ole elinvoimaa maaseudulla, ei sitä ole riittävästi asutuskeskuksissakaan. Teollinen tuotanto ja maataloustuotanto tapahtuvat käytännössä kokonaan pääkaupungin ulkopuolella.
Monien suurten yritysten pääkonttorit ovat perustellusti useista syistä pääkaupungissa ja suurissa keskuksissa. Pääkonttoreita ei olisi, jos ei olisi tuotantoakaan. Niiden sijainnilla on merkittävä välillinen vaikutus mm. keskusten verotuloihin. Vaikka on perusteltua, että monen asian keskuspaikka on pääkaupungissa, kaikkea ei kannata keskittää vaan kannatta myös alueellistaa.
Mietin usein, kun aikoinani asuin lähes 20 vuotta pääkaupunkiseudulla, miten paljon me menetämme yhteistä elinvoimaa ja hidastamme talouskasvua turhan vastakkainasettelun vuoksi. Valtakunnan tasapainoinen kehittäminen vahvistaa yhteistä hyvinvointia. Menestyminen tulee näissäkin asioissa yhteisen menestymisen kautta. Alueiden kehittämisen aika ei ole ohi, mutta toivottavasti vastakkainasettelu alueiden välillä saataisiin loppumaan.