Suo upottaa vain nilkkaan asti ja mahdollistaa kovan vauhdin loivaan alamäkeen. Keltainen sammal on märintä, kukat ja ruohot tietävät kuivempaa kohtaa eli kovempaa juoksualustaa. Jalka uppoaa suohon puoleen sääreen, mutta jalat jauhavat lisää vauhtia. Kumpareiden jälkeen suo vaihtuu metsäksi, rinne putoaa notkoon ja edessä siintää jylhänä odotettu jyrkänne. Sen vierestä ylös kiivetessä luen seuraavia kohteita: Parin käyrän harjanteen yli, sitten rinnettä pitkin jyrkimmän kohdan yläpuolella, jossa pieni soinen tasanne sekä kivi-kumpare -yhdistelmä on pakko havaita, jotta osun rastille pieneen notkoon.
Suuret kuuset seisovat tyyninä ympärillä, kun pujotten sammalpohjalla niiden välissä täydellä vauhdilla. Syke ja hengitys hakkaavat korvissa, rinne jyrkkenee alapuolella ja edessä tasanteella sammal paksunee suon merkiksi. Vilkaisu karttaan ja nousen viistosti ylärinteeseen...
Internet on tuonut taitoharjoitteluun uuden maailman. Tärkeimmät taitoharjoitukset tehdään edelleen hikoillen metsässä, mutta mielikuvaharjoitusten ja rata-analyysien tulee kuulua päivittäisiin rutiineihin. Läpi vuoden näkee karttoja, ratoja, gps-reittejä ja rastiväliaikoja ympäri maailman. Oma MM-valmistautuminen hyötyy muidenkin maajoukkueiden leireistä, koska niiden harjoituksia näkee netistä. Muiden juoksemista radoista oppii reitinvalinnoista, mutta mielikuvaharjoituksena kehitetään myös omaa kisasuoritusta. Mielikuvissa harjoitellaan sujuvaa suoritusta, mutta vahvistetaan myös toimintamalleja yllätysten ja virheiden varalle.
Tulevasta kisamaastosta löytyy useimmiten vanha kartta, tai ainakin peruskartan perusteella voi hahmotella tyypillisiä rastivälejä harjoituskartoille. Vanhalle kartalle ei ole tarkoitus arvata tulevaa kisarataa mahdollisimman tarkasti, vaan oppia näkemään maaston tyypilliset haasteet ja rastivälit. Ei oikein arvatusta rastivälistä haittaa ole, mutta kisakartalla vaikkapa uusi hakkuuaukko tai polku muuttaa heti parasta reitinvalintaa. Oikeat valinnat tehdään aina vasta vauhdissa kisan aikana.
MM-kisat alkavat ensi sunnuntaina. Nyt on viimeisten viritysten aika. Viime viikon viimeistelyleiri Trondheimissa sujui hyvin ja vahvisti positiivisia odotuksia tulevista kisoista. Mikä tärkeintä, kesä-heinäkuun vaihteessa kipuillut akillesjänne ei enää vaivaa, ja kevyen jakson jäljiltä kunto on nousussa parin viikon harjoittelun myötä. Tästä on hyvä viimeistellä itseluottamus kohdalleen ja virittää lihaksisto kisavireeseen.
Tero Föhr