Joka kerran, kun kisaisännyyttä jatkamaan pyrkivä tai uutta kisaa halajava maa ja sen promoottoriyhtiö ovat kalkkiviivoilla saamassa sopimuksen, Ecclestone alkaa julkisesti vääntää neuvotteluja. Oikeastaan tässä ei niinkään ole kysymys tinkimisestä. Julkisuuteen tullessaan sopimusneuvottelut ovat jo viety allekirjoitusvaiheeseen. Bernie kuitenkin tietää, että autourheilubisnes on ala, jossa vain allekirjoitetuilla sopimuksilla on arvo. Siihen asti kaikki on vain pelkkää puhetta. Asiat on saatava päätöksen.

Monacon F1-kisan jatko on hyvä esimerkki. Ensin Bernie antoi haastattelun, jossa hän sanoi ettei Monacoa välttämättä tarvita. Vain pari päivää myöhemmin julkistettiin, että Monaco säilyy F1-kalenterissa seuraavat 10 vuotta. Mistä väännettiin, sen tietävät vain sopimusosapuolet, mutta kyseessä voisi olla rahan lisäksi vaikkapa sopimuksen kesto, Monacon rataan sopimusaikana tehtävät muutokset ja päivitykset tai kenties pääsponsorineuvottelut.

Viimeistään asian puiminen julkisuudessa sai aikaan riittävän paineen päätösten tekemiseen.

Vai olikohan tavoitteena sittenkin vain saada Monacolle myönteistä julkisuutta? Monet tahot ja suuri yleisö nimittäin tulivat vähintäänkin iloiseksi kuultuaan, ettei tuo legendaarinen kisainstituutio kadonnutkaan maailmankartalta.

Ecclestone haluaa F1-sarjan laajenevan 20 kisaan. Uusia, suuria kasvavia valtioita halutaan mukaan. Niiden haasteena on kuitenkin paikallisen F1-kulttuurin kehittäminen. Se vie paljon aikaa. Kehittyessään F1 tarvitsee muutaman perinteisen kivijalkakisan, joiden huomioarvo on taattu. Monaco on Grand Prix, jonka tietävät kaikki. Monaco on keskeinen osa F1-mediaa ja koko Bernien pelilautaa.

F1-tirehtööriä lähestytään mitä mielenkiintoisimmilla ehdotuksilla. Olen lukuisia kertoja kiinnittänyt huomiota, kuinka hänen varikkorekkansa vieressä seisoo hermostuneita henkilöitä audienssia kärsivällisesti odottaen. Tapaaminen on luvattu, mutta ajankohta on häilyvä; ”puhutaan kisaviikonlopun aikana”.

Bernie antaa odottaa itseään ja ottaa näin luulot pois. Aika tapaamisille ja ehdotuksille on kypsä, kunhan useiden tuntien backgammon-peli on saatu pelattua. Ja riippuen tietenkin pelin tuloksesta, saa vierailija joko mukavan tai tiukkasävyisen vastaanoton.

Toisen siirron mediapelissään Ecclestone aloitti ottamalla kantaa uusien tallien tilanteeseen. Odotin tämän tapahtuvan jo paljon aikaisemmin, sillä en usko herra E:n olleen aluperinkään mitenkään tyytyväinen Lotuksen, Virginin ja Hispanian osallistumiseen. Ecclestone on kuitenkin suoraselkäinen ja sanojensa mittainen mies. Kun hän lupaa jotain, se myös pitää. Aina ei edes papereita tarvita, vaikka FOM (Formula One Management) onkin tunnettu juristeistaan ja tiiliskivisopimuksistaan.

Ecclestone on sallinut uusien tallien mukaanpääsyn ja näin samalla luvannut auttaa niitä alkutaipaleella. Edellytyksenä on luonnollisesti tallien puheiden ja lupausten pitäminen. Hän on alusta asti tiennyt ottaneensa harteilleen ylimääräisen riippakiven, mutta intohimoisena pelurina hän pitää myös riskeistä.

Mutta hän ei koskaan jätä itseään tyhjän päälle. Hän on varmasti vaatinut uusien tallien omistajien päätä pantiksi, että homma toimii.

Viime aikaiset lausunnot viittaavat siihen, että hiekka tiimalasissa alkaa loppua. Rajapyykiksi laitettiin kauden puoliväli. On näyttöjen aika. Ecclestone arvioi kahden tallin joutuvan jättämään leikin kesken. Hänen halunsa rahoittamiseen, auttamiseen, alkaa hiipua.

Jos Renaultin tasoinen tallikin pyysi FOM:ilta väliaikaista rahoitusta, niin voi vain kuvitella miten tukala tilanne pikkutalleissa on. Renault ei tosin ollut talousvaikeuksissa ja Ecclestone välttyi joutumasta rahoittajaksi, mutta tapaus kertoo hyvin minkälaisena pankkiirina Ecclestone yleensä toimii pitääkseen pyörät pyörimässä.

Tallien ongelma on se, että he joutuvat välittämään omina lupauksinaan eteenpäin sponsoreilta ja rahoittajilta saamiaan lupauksia.

Autourheilu on kiinnostava ja monipuolinen media ja sponsorointikohde. Lukuisat yritykset ovat kiinnostuneita keskustelemaan. Mutta nimen paperiin saaminen on vaikeaa.

Ja kuten sanoin, siihen asti kaikki on vain pelkkää puhetta.

Lotus, Virgin tai Hispania. Kuka lähtee?

Lausunnoissaan Ecclestone ylisti Lotusta. Se on kieltämättä arvokas brändi. Malesian valtion kautta tallilla lienee vankin rahoitus verrattuna kahteen muuhun. Tony Fernandes on lisäksi kovan luokan liikemies ja hallitsee showbisneksen, joten hänellä uskon olevan kuviot kunnossa.

Mutta helppoa ei ole Lotuksellakaan. Heikki Kovalaisen kärsivällisyyskin näyttää kestäneen kauden puoliväliin asti. Viime viikonlopun Saksan GP:ssä Heikki kommentoi muiden tiellä ajamisen olevan ”hanurista”. Se on sen verran vahva lausunto, että tilanne on selvästi käymässä tukalaksi ja vakavaksi.

Pysyäkseen sirkuksessa mukana Lotukselle ei riitä ainoastaan se, että talous on turvattu. Tallin on osoitettava Ecclestonelle ja FIA:lle pystyvänsä kehittymään organisaationakin lupaustensa tasolle. Vain tätä kautta radalle saadaan auto, joka edes jotenkin pysyy vauhdissa mukana ei ole vain pelkkä turvallisuusriski.

Tarjolla on legendaarisen Minardin paikka. Talli pyristeli pitkään mukana, aina viimeisenä. Mutta vain ehkä sekunnin päässä, ei viiden tai kuuden.

Virginiltä odotettiin varmasti paljon. Onhan taustalla itse Richard Branson eli raha. Ja Nick Wirth, jossa huhutaan virtaavan itsensä Max Mosleyn veri. Siis poliittista taustavoimaa ja sen lisäksi teknistä osaamista. Ja John Booth, jota olen arvostanut korkealle siitä lähtien, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran 90-luvun alussa hänen pyörittäessään Formula Renault –tallia Englannissa. Iso kokoinen Booth kuuluu niihin harvoihin tallipäälliköihin, joihin on voinut luottaa pienempien formula-tallien niin värikkäässä viidakossa.

Entä Hispania Racing? Jotkut pitävät Collin Kollesta hyvänä tallipäällikkönä ja toiset taas ylimielisenä, tyhjänpäiväisenä diktaattorina. Jotain kuitenkin kertoo se, että hänellä on yhteisyritys Werner Heinzin kanssa. Tämä Nick Heidfeldin entinen manageri on omalaatuinen, mutta älykäs laskuri ja hyvin menestynyt liikemies. Ja sen lisäksi myös äärimmäisen sympaattinen ihminen. En usko, että Heinz menisi yhteen Kollesin kanssa, ellei tämä jotain osaisi.

Toyotan käyttämättä jäämiä suunnitelmia ja tekniikkaa hyödyntämällä Hispania voisi löytää oikotien saada auto nopeammaksi. Osataanko niitä hyödyntää, se onkin sitten eri asia.

Oven takana odottaa lisäksi neljä uutta talliehdokasta, jotka Ecclestone tutkii tarkasti. Uusilla talleilla kun ei ole mitään mahdollisuutta saavuttaa muiden etumatkaa. Eikä F1:n tarvitse odottaa sitä. Kymmenen tallin sarja olisi paljon parempi ja kestävämpi kuvio. Ja paljon huolettomampi peli.

Elleivät pikkutallit tule järkiinsä neuvottelupöydässä, ne ammutaan alas median avulla.

Tämän pudotuspelin Ecclestone on nyt aloittanut.

Tai oikeastaan, se on vain seuraava vaihe hänen päättymättömässä pelissään.