Voisi kuvitella, että irtiottoryhmä jossa ei ole mukana kokonaiskilpailussa hyvin sijoittuneita ajajia päästetään etapin alussa omille teilleen helposti. Näin se ei kuitenkaan ole. Ennen etappia kaikkien niiden joukkueiden ajajille joiden kapteenilla ei ole huippusijoitusta kokonaiskilpailussa sanotaan ’pyri mukaan irtiottoon’. Aiheutuu tilanne, jossa yli 100 ajajaa haluaa mukaan irtiottoon. Kun tiedetään, että yli 8 miehen irtiottoryhmää ei yleensä päästetä karkuteille on helppo ymmärtää, että moni pyrkii mukaan irtiottoon mutta vain harva lopulta pääsee sinne.

Monesti ensimmäinen irtiotto yritys tapahtuu heti silloin, kun lippu viuhahtaa sen merkiksi, että varsinainen kilpailu alkaa kun ollaan saavuttu kaupungin ulkopuolelle. Yleensä ensimmäinen yritys ajetaan nopeasti kiinni. Sitä seuraa välittämästi uusi yritys ja taasen uusi. Parhaimmillaan perättäisiä irtiottoyrytyksiä tehdään jopa yli tunnin ajan. Kuka sitten ajaa kiinni irtiotto yritykset? Yleensä se ei ole suinkaan keltapaidan joukkue joka normaalisti huolehtii vahdinpidosta, vaan niiden joukkueiden ajajat jotka itsekin pyrkivät niihin mukaan.

Jos vaikkapa edellispäivän esityksiin pettynyt Ag2r-joukkueen johtaja on aamulla sanonut palaverissa maagiset sanat ’pyri mukaan irtiottoon’ ajajat tietävät ettei selitys ’en päässyt mukaan’ riitä, mikäli tallin ajajaa ei saada mukaan. Mikäli irtiottoryhmässä ei ole mukana Ag2r-joukkueen ajajaa, he organisoivat mahdollisen nopeasti takaa-ajon. Mikäli he eivät sitä heti tee, kuulu ajajien radiosta kohta viesti ’perk.., ajakaa ne heti kiinni tai saatte ajaa niitä kiinni vaikka maaliin saakka’.

Lopulta koettaa kuitenkin hetki, jolloin jokin irtiottoryhmä jättää pääjoukon ja lähtee omille teilleen. Monesti se tapahtuu noin 40-50 minuutin ajon jälkeen. Tuolloin monet alkavat väsymään jatkuvaan yrittämiseen ja toiset taasen kyllästyvät jatkuvaan takaa-ajoon. Tuota hetkeä kutsutaan kolme vartin säännöksi. Perimätietoon perustuvan viisauden mukaan otollisin hetki yrittää irtiottoa on kolmen vartin ajon jälkeen.