Satuin ainakin tällä kertaa vahingossa katsomaan Oprahin ohjelman. Tiedättehän tuon multirikkaan tv-juontajan, joka välillä lihoo ja välillä laihtuu, mutta aina vain kerää sankkoja tv-yleisöjä aikana, jolloin itse Larry Kingin suosio on suorastaan romahtanut. Oprahilla oli erityisshow, jossa hän haastatteli Sydneyn olympiakisojen entistä pikajuoksun sankaritarta Marion Jonesia.
Marion Jonesista tuli BALCO-laboratorin väärinkäytöstutkimusten yhteydessä Sydneyn entinen sankari. Ei kuitenkaan sen vuoksi, että hän kertomansa mukaan olisi käyttänyt tietoisesti dopingia, vaan sen vuoksi, että hän jälkeenpäin huomatessaan mitä ilmeisimmin käyttäneensä valehteli Yhdysvaltojen viranomaisille!
Vuosien varrella ovat kärähtäneet laatineet mitä moninaisimpia selityksiä. Mielikuvitus on joskus saavuttanut jopa harrypottermaisia noituuden käänteitä, mutta Marion Jonesin tapaus on toisella tavalla harvinainen. Hänhän ei ole koskaan jäänyt kiinni testissä!
Marion Jones sai rangaistuksensa siis valehtelusta ja harhaanjohtamisesta shekkipetosjutussa. Valehtelemaan hän ryhtyi siinä vaiheessa, kun viranomaiset nostivat pöydälle pullon ainetta, jota Jones tunnisti käyttäneensä valmentajaltaan saatuna lisäaineena, pellavansiemenöljynä! Arvatessaan, ettei aineella pellavan kanssa tekemistä ollutkaan, hän viranomaisille välittömästi väitti, ettei ole ainetta käyttänyt.
Myöhemmin vuonna 2007 pitkän painostuksen jälkeen Jones joutui myöntämään käyttäneensä dopingia ennen ja jälkeen Sydneyn olympiakisojen. USA:n yleisurheilu- ja olympiajohtajat kävivät hakemassa Sydneyn mitalit hänen kotoaan, hänen nimensä pyyhittiin ennätystilastoista ja valehtelusta rapsahti kuuden kuukauden ehdoton vankeusrangaistus!
”En uskaltanut olla muuta”
Oprahin haastatellessa Marion Jonesia oli kulunut jo 17 kuukautta siitä, kun hän teksasilaisessa vankilassa oli vankeusrangaistuksensa istunut. Ohjelmassa itkettiin yhdysvaltalaisen sopivasti etenkin silloin, kun Jones luki vankilassa silloin vuoden ja viisi vuotta vanhoille pojilleen kirjoittamansa kirjeen. Kirjeessä kuten kaikissa tilaisuuksissa tuomion aikoihin, Marion Jones otti kaiken vastuun itselleen ja pyysi anteeksi.
Samalla tavalla ovat sittemmin julkisuuden ottaneet esimerkiksi Tiger Woods ja koripalloilija Gilbert Arenas tehtyään ”vääriä valintoja” kuten sanonta jo aika usein kuuluu. Arenas sai tuomion ja 400 tuntia yhdyskuntapalvelua kuljetettuaan ampuma-aseen joukkueensa pukukoppiin, Tiger Woodsin tuomiot olivat hyvin henkilökohtaisia paitsi liikennerikkomuksesta.
Oprahin haastattelussa Marion Jones oli yhä kahden vuoden ehdonalaisella ja oli joutunut pyytämään luvan myös tulolleen Oprahin vieraaksi. Lisäksi hänellä on tehtävänään 800 tuntia yhdyskuntapalvelua. Kaiken kaikkiaan nimenomaan valheella on USA:ssa pitkät jäljet!
Haastattelussa Marion Jones vaikutti muuttuneelta, avomieliseltä, mutta ennen kaikkea rauhalliselta, vaikka itse asiassa koko hänen entinen elämänsä on pyyhitty pois. Ansiostakin varmasti, mutta muutos on joka tapauksessa valtava. Vankilassa hän kertoi ennen kaikkea pohtineensa miksi hän valehteli?
Ja tässä vaiheessa minullekin tuli mieleen, että julkisuuden kirous ei suinkaan ole yksin sitä, että ei ole yksityisyyttä tai muuta sellaista rauhaa, vaan se on jotain paljon muuta. Marion Jones sanoi nimittäin tulleensa siihen tulokseen, ettei hän uskaltanut kertoa totuutta! Mutta syy pelkoon oli kaikkea muuta kuin perinteinen pelko.
Nyt elämä jatkuu äitinä ja – koripalloilijana
Marion Jones totesi, että hän valehteli, koska ei uskaltanut olla mitään muuta kuin Marion Jones! Hän pelkäsi, että kertoessaan totuuden Marion Jones, huippu-urheilija, hänen sen hetkinen minänsä lakkaaisi olemasta ja mitä jäisi jäljelle? Vain heikko Marion, jota hän ei ole tuntenut enää vuosiin. Marion, joka ei enää ole julkisuuden paisteessa leijuva huippu-urheilija ja idoli, vaan jotain aivan muuta. Kenties heikko ja säälittävä, vain ihminen!
Tässä saattaa olla laajempaakin tarkastelun syytä. Kuinka moni huippu-urheilijoista pelkää tehdä elämässään ratkaisuja sen vuoksi, ettei heillä olekaan muuta henkilöllisyyttä, ainoastaan huippu-urheilijan, tuotteen tuoma minuus? Pääkysymys ei ole ehkä toimeentulosta, vaan siitä, että todella pelätään huippu-urheilija – minän katoavan, jolloin syntyy musta aukko, ellei muuta minuutta ole olemassa?
Tuskin tämä on vain huippu-urheilulle tyypillistä, vaan kaikille heille, jotka tavalla tai toisella joutuvat muuttumaan julkisuuden kirousten myötä. Näin uskoi ainakin Marion Jones, nyt kärsimystensä kautta takaisin omaan minuuteensa jalkautuneena.
Kaikki muu haastattelusta oli enemmän tai vähemmän uskottavaa yhdysvaltalaista tunnevaikutusta. Lisäksi Oprah ei tuntunut ollenkaan kuuntelevan vastauksia, vaan kysyi samoja asioita, joita keskustelussa oli jo tullut esiin. Miljoonia tienaa, vaikka noudattaa tuottajan laatimia kysymyksiä.
Marion Jonesista voi olla mitä mieltä tahansa. Hän on ilmeisen onnistuneesti kuitenkin pystynyt palaamaan pois siitä Marion Jonesista, jolle rooli äitinä vielä kymmenen vuotta sitten olisi ollut mahdoton. Tai pelaaminen koripallon WNBA:n Tulsa Schock – joukkueessa tulokkaan alimmalla palkalla.
Arto Teronen