Itse epäilin mm-kiekon kiinnostavuutta olympiatalven jatkona. Olin väärässä. Edes myöhäinen ajankohta ja hellekeli eivät saaneet kansan kiinnostusta hiipumaan. Lähetyksiämme seurasi parhaimmillaan puolitoista miljoonaa katsojaa, huikea määrä. Haarakonttorimme baarikiertue vahvisti sanomaa, mm-lätkä kiihdyttää ja viihdyttää.

Myös kansainvälinen kiekkoliitto ja kisajärjestäjät saivat makeaa mahan täydeltä. Yli puoli miljoonaa katsojaa kahden kisaviikon aikana täytti areenat ja rahakirstut. Hockey Canadan puheenjohtajan Bob Nicholsonin toive suurkisojen rytmittämisestä tuskin toteutuu. IIHF ei hevillä luovu hunajapurkistaan.

Eikä edes humpalla.

Musiikista tulikin mieleeni tekniikan tiimimme t-paita, jonka he aikanaan hankkivat kesäistä tanssilavakiertuettaan varten. Tyylikkään paidan rintamuksessa luki ”Humppa tulee…” ja selkäpuolella ”…hanurista”. Asiaa.

Prinsiipit

Seurasimme Pietilän Saken kanssa Saksan ja Venäjän välieräkamppailua ikioman haarakonttorimme tiskillä Helsingin Kampissa. Huomioni kiinnittyi herrahenkilöön, joka käytöksestään päätellen oli sisäistänyt Tamin prinsiipit täydellisesti. Muistattehan Tammisen prinsiipit - KISS, 60 minuutin paine ja ABC-teoria?

Kyseinen, ihmejuomaa liiankin kanssa nauttinut herra iski silmänsä baaritiskillä peliä katsovaan neitokaiseen. Prinsiippi numero yksi, KISS eli keep it simple stupid, ohjasi toimintaa. Kaveri hakeutui lähietäisyydelle ja aloitti perisuomalaisen lähestymisriitin, intensiivisen tuijotuksen. Yksinkertaista, mutta tässä tapauksessa ei kovin tehokasta.

Tuijotus jatkui vaaditun tunnin – kuudenkymmenen minuutin paine. Tässä kohtaa kiekkopelin katseluun keskittynyt neitomme alkoi osoittaa selviä ärsyyntymisen merkkejä. Onneksi ystävämme muisti myös ABC-teorian. Ongelmien iskiessä pysähdy, tee johtopäätös ja jatka matkaa. Juuri näin myös tapahtui, onneksi.

Tami muuten täytti kuluvan viikon keskiviikkona kuusikymmentä vuotta. Lämpimät onnittelut.

Godispaus

Katselumme lomassa rupattelimme Saken kanssa myös ruotsalaisesta kiekkokulttuurista. ”Se on kovin erilaista”, totesi länsinaapurimme pääsarjassa Luulajaa aikanaan valmentanut kiekkoprofessori.

Luulajan perinteisiin kuului, että kukin pelaaja sai vuorollaan suunnitella pelireissujen ruokatarjoilun. Pääosin tarjoilu noudatteli jokaiselle kiekkoilijalle tuttua pastalinjaa. Mutta, ripaus mielikuvitusta ja tarpeelliset hiilarit saattoi hankkia herkullisemminkin.

Joukkueen konkariosastoon kuulunut herkkusuu rakensi menyynsä puhtaasti omien mieltymystensä varaan. ”Astelimme pelin jälkeen ruokapöytään, jossa odotti vadillinen lettuja, saavillinen kermavaahtoa ja kulhollinen vadelmahilloa”, muisteli Sakke, kuola suupielestä valuen. Arvelin sen liittyvän ruokailumuistoihin.

Peltosen Villen tarina vahvistakoon käsitystämme ruotsalaiskiekkoilijoista. Ville kiekkoili kauden Göteborgin Frölundassa, jonka pelireissuissa riitti ihmeteltävää. Ensimmäisellä reissulla joukkueen bussi pysähtyi yllättäen karkkikaupan eteen. ”Okej, pojkarna, godispaus!”, kuului selitys. Tottahan toki, pitäähän sitä äijille karkkitauko suoda. Karskien miesten karskia hommaa, tuo jääkiekko.

Phil Housley

Ruotsinkielinen virtuoosimme Kaj Kunnas napostelee myös mielellään karkkia. Kiekon suhteen Kaitsu on piinkova ammattilainen, äänityöläisten aatelia, vaikka selostaisi karkki poskessa. Mutta erehtyväinen hänkin, kuten tietysti jokainen meistä.

Viime vuoden MM-kisojen lehdistöinfossa Kaitsu äkkäsi Saravon Pekan, jonka lämäriä hän oli aiemmin selostuksissaan kehunut. Tai, luuli äkänneensä.

”Morjens Pekka, täytyy sanoa, että sun lämäri on todella kehittynyt sitten viime näkemän.”, avasi Kaitsu innosta puhkuen. Tohinassa jäi harmillisesti huomaamatta, että keskustelukumppanina oli Pekan kanssa kieltämättä melko yhdennäköinen Wallinheimon Sinuhe.

”No, on sen eteen duuniakin tehty.”, vastasi heti tilanteesta kärryillä ollut Sinkku. Keskustelu jatkui samaa rataa hyvän tovin, kunnes tarinointiin ilmeisen tyytyväinen Kaitsu palasi toimistoomme. Vähitellen totuus, muiden suosiollisella avustuksella, tietysti valkeni.

Äänekkäimmin ja vilpittömimmin erehdykselle naureskeli Kaitsu itse. Se kertoo miehestä paljon.

Astetta nolommin kävi takavuosien selostajalegendalle, Häyrisen Raimolle. Höyry luuli vastaavassa tilanteessa, lehdistöinfon ruuhkassa, bonganneensa NHL-pakki Phil Housleyn. Tuumasta toimeen, mikrofoni nokan alle, ja turhia kyselemättä menoksi.

”Sheurassani on nyt legendaarinen NHL-kiekkoilija Phil Housley -Well, Phil, what do you have to say to your finnish fans?”, hekumoi Höyry. “Tota, mä oon kyllä Laaksosen Antti”, kuului huomattavasti viileämpi vastaus.

Koo Mikko

Hannulan Mikko, ystävien kesken Hoo Mikko, selosti MM-kiekkoa Radio Suomen taajuudella. Mikko selviytyi urakastaan loistavasti. Se tuskin yllättää heitä, jotka aikanaan kuuntelivat hänen pesäpalloselostuksiaan Kainuun radiossa. Ammattimiehen työtä.

Selostuskiireidensä ohella Mikko ehtii laatia lähetyksiimme nipun Päivän kysymyksiä, tällä kertaa varsin haastavia. Mieleeni painui yksi, jossa kysyttiin minkä vuoden SM-liigan mestarijoukkueen pelaajista ensimmäisenä nousi peräti viisi SM-liigan päävalmentajaa?

Oikea vastaus, jota itse en millään muistanut, on vuosi 1978, Suomen mestarina Porin Ässät. Kyseisen mestarijoukkueen pelaajista Tapio Flinck valmensi myöhemmin Joensuun Kiekko-Poikia, Pekka Rautakallio muun muassa Espoon Bluesia, Antti Heikkilä ja iso kissa Vellu Ketola Ässiä, sekä Kari Makkonen muutamassa ottelussa Tapparaa.

Hieno kysymys, jonka laatijaa Hoo Mikkoa ei tietenkään pidä sekoittaa Koo Mikkoon, joista tunnetuin lienee näyttelijä Kivinen. Hauskoja miehiä molemmat.

Suomi-kuvaa

Jääkiekon MM-finaalin miehekkäästi tuominnut Levosen Jari on myös Porin poikia. Jarin finaalisuoritus levitti jämäkkää Suomi-kuvaa. En varsinaisesti yllättynyt, sillä tutustuin mieheen hänen komean peliuransa päättymisen aikoihin.

Kolhittu kroppa ei 90-luvun lopulla enää kestänyt pelaamista, mutta vakuutus mahdollisti opiskelun. Niinpä Japa istui esiintymistaidon tunneillani Varalan urheiluopistossa. Oppia mies ei tosin paljoa tarvinnut, esiintyminen sujui kuin luonnostaan. Sama itsevarmuus ja luonnollisuus heijastuu myös miehen otteisiin jäällä. Siinä lienee menestyksen salaisuus.

MM-finaalissa Japa joutui totiseen paikkaan. Aleksei Jemelinin suihkukomennus, Venäjän yliajalla syntyneen avausmaalin hylkäys ja Tomas Rolinekin jalalla tekemä voitto-osuma olisivat hyydyttäneet heikkohermoisemman oikeudenjakajan. Levosta ei. Komea suoritus.

Hieman toisenlaista Suomi-kuvaa tarjoili Kuunkuiskaajat Eurovision laulukilpailussa. ”Työlki ellää” -kappale kulki mainiosti, mutta viides perättäinen finaalipaikka jäi Suomelle haaveeksi. Harmi. Erityisesti jään kaipaamaan sitä hanuria.