Miksi ihmeessä näin olisi? Toki seuran kannalta voi olla haasteellista taas uuden pääsarjatason joukkueen nouseminen jyväskyläläiselle urheilukartalle jos pohditaan yhteistyökumppaneita tai tukieuroja. Toisaalta viisi peräkkäistä Suomen mestaruutta ja yhdeksän peräkkäistä finaalipaikkaa Suomen seuratuimmassa naisurheilulajissa ovat semmoinen mainosarvo, ettei monelta seuralta sellaista valttikorttia löydy.

Vastakkain asettelua Kirittärien ja Valon välillä on pyritty ainakin mediassa tekemään vaikka väkisin ja aineksia siihen löytyy. Onhan kyseessä joukkueet, joista toinen puolustaa viittä edellistä Suomen mestaruuttaan ja toinen pelaa ensimmäistä kauttaan Superpesiksessä. Kokemus vastaan kokemattomuus. Mediassa on puhuttu myös joukkueiden roolijaoista, joissa Kirittäret toimivat menestyjänä ja Valo nuorien pelaajien kasvattajana ja pelipaikan antajana tulevaisuuden pelaajille.

Entäs otsikoihinkin nostettu yhteistyö tai sen puute? Valossa pelaa kahden käden sormilla laskettava määrä naisia, jotka ovat pesäpallo-oppinsa saaneet Kirittärissä joko junioreissa tai edustusjoukkueen mukana. On hienoa, että heillä on mahdollisuus Superpesiksen pelaamiseen Jyväskylässä. Valon aikoinaan saama ykköspesispaikka oli sekin tulosta yhteistyöstä kun Kirittäret antoivat oman sarjapaikkansa Valon käyttöön. Toisaalta yhteisen harjoituspelin järjestäminen talven tai kesän aikana tuntui olevan hankalaa ellei jopa mahdotonta. Yhteistyötä voi tehdä monenlaista, mutta kyllä sen tarkoitus on hyödyttää molempia osapuolia.

Onko Valon nousu sitten Kirittärille uhka? Kilpailullisesti katsottuna ei. Kylmä tosiasia on, että emme pelaa samoista sijoituksissa kuluvan kauden sarjassa. Kirittärien kokemus, ammattimainen valmennus ja pelinjohto, motivaatio ja halu tehdä töitä hakevat vertaansa koko sarjassa. Pisteen Valo voi yllätyksellisesti hyvällä pelillä kesän aikana Kirittäriltä viedä, mutta syksyn sarjataulukossa joukkueet tulevat olemaan eri päissä. Se usein puhuttu hyvän ja huonon päivän ero näkyy lopputuloksissa paremmin kuin yksittäisessä kohtaamisessa. Luottamalla omaan tekemiseen ja omaan taitoon ei jää tilaa turhien uhkakuvien maalailulle.

Historia ei tapahdu, sitä tehdään ja keskiviikkona 26.5.2010 kello 18.00 alkaen sitä tehdään Jyväskylässä Hippoksella. Ensimmäistä kertaa naisten superpesiksen historiassa samaan kiilaan juoksevat kaksi saman kaupungin joukkuetta kun Jyväskylän Kirittäret emännöivät ensimmäisen paikallisottelun Jyväskylän Valoa vastaan. Hieno näyttö jyväskyläläisestä pesäpallo-osaamisesta. Saa nähdä kuinka suurella joukolla jyväskyläläiset tulevat katsomaan kuinka kokenut ja menestynyt Kirittäret kohtaa iloisella pelillään mainettaan niittäneen Valon.

Mutta juhlapuheet ja kauniit sanat sikseen. Kausi on lähtenyt käyntiin kaikkea muuta kuin tavoitteen mukaisesti. Neljästä pelistä saldona on neljä huonoa peliä, kaksi voittoa ja kaksi tappiota. Tappioita on jo yhtä monta kuin viime vuonna runkosarjassa yhteensä. Seurajohto ei ymmärrettävästi ole tyytyväinen tekemiseemme, emmekä ole itsekään. Kohti tulevat pallot ei pysy räpylässä, heitot viuhahtelevat epätarkasti, kiinniotot on vähän sinnepäin, lyöntiratkaisut vääriä, kaari ei toimi ja pesiltä lähdöissäkin on parantamisen varaa. Eli periaatteessa kaikissa pelin perusasioissa on rutkasti korjattavaa.

Peleissä keskitymme epäoleellisuuksiin kuten tuomarien toimintaan, mikä yleensä kertoo, että joukkueen omassa tekemisessä on jotain pielessä. Tällä hetkellä suurin syntimme on, että etsimme syitä epäonnistumisiin muualta kuin itsestämme, mistä saimmekin kovan ripityksen Siilinjärvi-pelin tauolla. Jos pelaamisemme taso ei muutu, meillä on syytä tarkentaa, ketkä ne meidän päävastustajamme ovatkaan. Tappiollisen Lappeenranta -pelin jälkeen joku kommentoikin, että seuraavaksi kohtaamme oman tasoisiamme vastustajia. Mielenkiintoisiksi tulevat kamppailut tekee se, että toisella on niissä kamppailuissa vain voitettavaa ja toisilla on voitettavanaan vastustaja, itsensä, seurajohto sekä Hippoksen vaativa yleisö.