Runkosarja käynnistyy keskiviikkona vieraspelillä Oulussa. Pitkä 24 peliä sisältävä runkosarja edessä ennen kuin pääsemme pelaamaan pudotuspelejä. Kuinka jaksaa keskittyä pitkään runkosarjaan hyvin? Miten kehittää omaa peliä läpi kauden? Usko omaan tekemiseen ja omaan pelisysteemiin on menestyksen ydin. Menestyä voi monella tavalla ja monella systeemillä, mutta ei koskaan, jos joukkue ei usko itseensä ja menestykseen. Pitää uskaltaa kokeilla uutta ja uudistua, mutta ei koskaan vain uusiutumisen vuoksi.
Joka kausi Kirittäriä on yritetty horjuttaa monin eri tavoin. Kun vieraskentällä sisääntulomusiikiksi on laitettu provosoiva lallatus, on joukkue etsinyt siitä voittoisat rytmit. Kun mediaan on annettu lähes herjaavia kommentteja, on joukkue kääntänyt sen vahvuudekseen ajatuksella: "Huonoille ei huudella". Usko omaan joukkueeseen ja sen tekemään työhön ei ole horjunut. Päin vastoin. Jos joku on sanonut, että nyt niillä on paniikkinappula pohjassa, ollaan menty seuraavana päivänä Biltemaan ja askarreltu se paniikkinappula ja tuotu se kentälle vaihtokopin seinälle. Jos luottaa itseensä, paniikkinappulan voi painaa avoimesti ja rohkeasti pohjaan, koska silloin sen saa sieltä pohjasta myös itse pois. Siinä lienee ylimielisyyden ja terveen itseluottamuksen ero.
Mikä sitten on päävastustajiemme itseluottamuksen taso, sitä voimme vain arvailla. Mutta on kuitenkin mielenkiintoista ja miksei myös tarpeellista arvioida päävastustajiemme Peto-Jussien, Porin Pesäkarhujen, Lapuan Virkiän ja Lappeenrannan Pesäysien materiaaleja. Kuka on vahva ja miksi? Mitkä on joukkueiden kysymysmerkit?
PeToJussit
Ehkä jopa sarjan paras sisäpelimateriaali. Loistavat kaksi kotiutusjokeria Tanja Vehniäinen ja Salla Pollari lisättynä yhdeksikössä pelaavilla Sanna Alestalolla ja Maiju Ketosella takaavat jokaiseen 3-tilanteeseen vaarallisen lyöjän.
Peto on myös yksi sarjan nopeimmista joukkueista. Tulee voittamaan monta peliä loistavan sisäpelinsä ansiosta. Sarjan toiseksi paras lukkari Maiju Ketonen antaa paljon apuja Pedon ulkopeliin, mutta joukkueen ulkopelin taso ailahtelee. Pystyykö kukaan ulkopelaaja, Ketosen lisäksi, nousemaan sille tasolle mitä mestaruuden voittaminen edellyttää?
Joukkueen heikkoutena voidaan pitää niin pelinjohdon kuin pelaajien kokemattomuutta ja paineensietokykyä ratkaisupeleissä. Välierissä ja finaaleissa, kun pelataan vain voitosta, pitää - niin pelaajien kuin pelinjohdonkin pystyä reagoimaan tilanteisiin ottelusarjan aikana ja olla askeleen vastustajaa edellä. Onko Peto-Jusseista siihen?
Porin pesäkarhut
Sarjan nopein joukkue, jonka runko pysynyt pitkään yhdessä. Sisäpelissä Pori tulee tekemään paljon tilanteita, varsinkin heikompia lukkareita vastaan. Valmennus ja pelinjohto on nälkäinen ja valmis tekemään paljon töitä.
Menetyksiä Pesäkarhut ovat kokeneet kotiutusosastolla. Tulevana kautena kotiutus on liikaa Hirvikosken ja Kuusiston varassa elleivät Veera Svansö ja Niina Koivunen pysty nousemaan ratkaisijoiksi kovissakin peleissä.
Porin lukkaripeli jää selkeästi Kirittäristä ja Peto-Jusseista. Lukkari Hakomäki oli talvella käsileikkauksessa ja siitä johtuen etenijöiden pitäminen pesillä oli ainakin talvella todella vaikeaa. Mikäli luottamusta oman lukkarin peliin ei joukkueen sisältä löydy on menestyminen entistä vaikeampaa.
Lapuan Virkiä
Lapua oli kokemiinsa muutoksiin nähden talven positiivinen yllättäjä.Joukkue on nuori muutamaa todellista konkaria lukuunottamatta, mutta omaa kuitenkin jo aika lailla kokemusta kovista peleistä. Huikeaa uraansa jatkavan Lapua-ikoni Tiia Pöntisen arvoa joukkueelle ei voi väheksyä.
Kesä sitten näyttää, että annetaanko nuoren lukkarilupauksen syötellä kauden loppuun asti, vai astuuko konkari Pollari jossain vaiheessa lautasen ääreen. Paljon on myös Oulusta tulleen Paula Salorannan varassa, koska viime vuoden hopeamitaliin uransa lopettanut Satu Yli-Hirvelä jättää suuren aukon joukkueen jo ennestään harvaan etenijäkalustoon.
Lappeenrannan Pesäysit
Pesäysien mestaruushaaveet kokivat suuren kolauksen jo ennen sarjan alkua kun joukkueen sieppari ja pääkotiuttaja Jonna Mäkelä loukkasi harmillisesti polvensa. Mäkelän poissaolo tuntuu isona sekä sisä- että ulkopelissä, eikä Porista saatu Susanna Puisto pysty samanlaiseen jälkeen kummallakaan areenalla. Se on kuitenkin selvää, että Puiston tulon myötä Pesäysien kaari on äänekkäämpi ja taas Porin hiljaisempi. Tiina Tolosen siirtyminen Kirittäriin jättää myös melkoisen aukon sekä Pesäysien ulkokenttään että kotiustusosastoon.
Etenemisvoimaa Pesäyseiltä löytyy aiempia kausia enemmän ja toivottavaa on, että Kytösalmella ja Forsellilla olisi ruokaa kentällä, kun he mailaan tarttuvat. Jos ei ole, pelityyli jatkunee samana. Mestaruustavoitteella kauteen lähtevä Ysit yllättää Kirittäret jo mitalilla.
Mitenkä se meidän kesä sitten menee?
No, miettikää itse, jos samassa pukukopissa on ryhmä, jolla on yli 60 kpl kultamitaleita palkintokaapeissaan. Taitoa ja tietämystä on niin paljon, että sitä pukkaa välillä tiivisteistä pihalle. Yhdessä kiistellään, mökötetään toisillemme ja lopulta puhutaan asiat halki. Välillä mennään hurmoksessa, nauretaan ja räkätetään. Sitten osutaan kuoppiin ja tiputaan alas niin lujaa, että ei enää tiedetä, missä kotipesä on. Itketään, kiukutellaan, tapellaan ja väännetään kättä melko typeristäkin asioista. Katsotaan videoita yhä uudelleen ja uudelleen.
Palaveerataan siitä miksi pelattiin huonosti eilen? Missä meidän pitää olla vielä parempia huomenna? Teemme ongelmista mahdollisuuksia. Virheistä ratkaisunavaimia. Samalla hilataan itsemme ylös kuopasta ja laitetaan kuopan päälle kansi. Tajutaan, että pelejä voi voittaa yksilöt, mutta mestaruuksia vain joukkue. Ollaan Hilttonissa, jonka seinät ei kaadu päälle, ja jonka seinillä ei ole korvia. Pannaan biisit soimaan, mennään kentälle ja näytetään itsellemme.