”Oi, miten kiva kesälaji”, moni uusi tuttavuus usein toteaa kuullessaan asiasta. Niin, tottahan se on ja yksi syy, miksi harrastan lajia. Pesäpallo on kiva kesälaji, mutta pesäpallo on myös paljon muuta. Se on hikoilua marraskuussa lenkkipoluilla. Se on punttisalin painojen kanssa mittelöintiä pimeinä ja kylminä talvikuukausina. Se on juoksutekniikan hiomista ja nopeuden etsintää juoksuradoilla lumen paiskoessa ulkona hallin seinää. Se on kuntopallojen heittelyä räjähtävyyden kehittämiseksi ja se on satamäärin lajitoistoja erilaisisissa saleissa kuuden kuukauden ajan ennen kuin pesäpallosta näyttäytyy se paras puoli, ennen kuin kotelosta kuoriutuu se kaunis perhonen: Kiva kesälaji.
Useat eivät tiedä sitä, mitä pesäpallon pelaaminen oikeasti tarkoittaa, mitä se vaatii. Monet eivät tiedä, että se on kovaa, nöyrää ja hikistä työtä talven läpi. Jotkut jopa ajattelevat, etteivät pesäpalloilijat ole oikeita urheilijoita tai pesäpallo urheilua laisinkaan. Siinähän vain seisoskellaan suurin osa ajasta kentällä täysin toimettomana ja katsotaan kun kaveri ottaa pallon kiinni tai lyö sitä. Onpahan eräs hiihtäjä, kun häneltä kysyttiin hiihtouran jälkeisistä suunnitelmista, lengendaarisesti jopa todennut: ”No, kun lopetan tämän urheilemisen niin voisin ruveta pelaamaan vaikka pesäpalloa.”
On myös niitä muutamia, joiden mielestä pesäpallotulokset kuuluisivat kulttuuriuutisiin ei suinkaan urheiluruutuun muiden oikeiden urheilutulosten joukkoon. Ja kuitenkin me, Kirittäret, käytämme aikaa tähän harrastukseemme 12-15 tuntia viikossa marraskuusta-toukokuuhun hikoilemalla ja rasittamalla itseämme mitä moninaisimilla tavoin, jotta jaksaisimme ”seisoskella siellä kentällä” seuraavien neljän kuukauden ajan yli 15 tuntia viikossa tavoitellen joukkueen yhteistä unelmaa: Suomen mestaruutta.
Pelaamme yli kolmekymmentä peliä noin viidessätoista viikossa. Koko kesän koitamme peleissä olla mahdollisimman nopeita pesien välillä, juoksemme kentällä usean tunnin ajan palloa räpylöihimme tavoitellen, hyödynnämme harjoittelukauden aikana hankittuja taitoja lajimme alati vaihtuvissa pelitilanteissa ja teemme tämän kaiken joukkueen yhteisen taktiikan sisäistämän pelitavan mukaisesti.
Pelien ulkopuolella yritämme parhaamme mukaan ylläpitää talven aikana kerättyä voimaa lihaksissamme sekä hioa lajitaitojamme ja niiden soveltamista aina vain paremmiksi sekä kehittää joukkueemme taktiikkaa palavereissa, jotta meistä joukkueena rakentuisi jälleen kerran kokonaisuus, joka ei anna periksi, ei taivu missään tilanteessa eikä kenenkään edessä vaan olisi jälleen kerran voittamaton.
Joukkueemme tarjoaa Teille ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä näkemään, mitä Jyväskylän Kirittäret tekevät yhden kauden aikana. Avaamme teille ovet ja ikkunat joukkueemme maailmaan. Poistamme kypärän päästämme ja paljastamme todelliset kasvomme. Tulkaa ja näkekää, mitä on pelata pesäpalloa Suomen tämän hetken menestyksekkäimmässä joukkueessa.
Viettäkää aikaa kanssamme, niin pääsette näkemään naispesäpallon urheilullisen puolen. Saatte myös kunnian tutustua Kirittärien joukkueen kulttuuriin, josta osa on voittamisen kulttuuria, osa jotain ihan muuta. Avaamme tapahtumien taustat, kerromme syyt ja seuraukset, paljastamme tavat ja tottumukset. Kutsumme Teidät sisäpiirimme, joka matkaa halki Suomen pelaten pesäpalloa, tekee nöyrää työtä yhdessä päivästä toiseen, nauttii pesäpallon parhaista puolista Itä-Länsi arvo-ottelussa ja toivottavasti taistelee syksyn kovimmissa koitoksissa. Näette, miten voi yhdistää ammattimaisen urheilun ei-ammattilaisena tavallista päivätyötä tehden.
Me kerromme Teille kaiken. Jaamme sen, minkä me tiedämme pesäpallosta ja siitä, mitä voittaminen vaatii. Voittaminen on seuraus tehdyistä teoista ja näitä tekoja me olemme tehneet jo marraskuusta lähtien ja nyt te pääsette seuraamaan tulevia tekoja ja tapahtumia seuraavan neljän kuukauden ajan. Olkaa mukana ja muodostakaa oma mielipiteenne siitä, onko naispesäpallo ammattimaista urheilua vai amatöörien puuhastelua, ovatko Kirittäret urheilijoita vai vain pesäpalloilijoita.