Olin suunnitellut seuraavani Kiinan F1-kilpailua Michael Schumacherin kautta. Ajettiinhan nyt kauden neljäs osakilpailu ja saksalaismestarin edesottamuksista olisi tämän kisan jälkeen olemassa sopivaa dataa syvällisempään tarkasteluun.
Mutta Shanghain kisasta tulikin sellainen sekoitus, maukas soppa, että jätän Schumin käsittelyn suosiolla myöhempään ajankohtaan.
Kisaa seuratessa nousi mieleen kaksi asiaa. Ensinnäkin, kuinka olosuhteiden vaihteluun voidaan reagoida niin monella tavalla. Toiseksi se, miten kuljettajissa on itse asiassa paljonkin eroja.
Päädyin jakamaan kuljettajat älyköihin ja raivoajiin.
Kiinan MM-osakilpailussa tehtiin peräti 69 varikkokäyntiä!
Jos oli kuljettajillla ohjelmaa ohjaamossa, eivätpä mekaanikotkaan päässeet helpolla ratavarikolla. Eivätkä varikkomuurilla päätöksiä tekevät insinöörit ja tallipomot.
Varikkokäyntien määrä kertoo hyvin kisan sekavasta luonteesta ja sen kuinka kisan voi viedä menestyksekkäästi läpi eri tavoilla.
Jenson Button otti kauden toisen voittonsa kahdella varikkopysähdykselllä, mutta tallikaveri Lewis Hamilton ajoi toiseksi käytyään varikolla peräti neljä kertaa. Nico Rosbergilla oli Buttonin tapaan kaksi varikkokäyntiä ja neljänneksi ajanut Fernando Alonso kävi varikolla peräti viisi kertaa, joista yksi oli läpiajorangaistus varaslähdöstä.
Olosuhteet olivat vaikeat, mutta kyllä tulos-varikkokäyntisuhde kertoo kovista suorituksista. Button ja Rosberg ottivat ohjat omiin käsiinsä ja pärjäsivät sillä. Heillä oli malttia ja rohkeutta katsoa miten olosuhteet edistyvät. Heidät laitan tässä osastoon älyköt.
Raivoajia taas ovat Hamilton ja Alonso, jotka käyttivät vaikeissa olosuhteissa ja huonossa näkyvyydessä kaikki ohitustilanteet hyväkseen ja nousivat tasaisen varmasti kohti kärkeä. On muistettava, että he olivat molemmat huonoimmillaan sijalla 16!
Buttonilla ja Rosbergilla ei heilläkään ollut helppoa ajaa kärjessä, mutta he lukivat kisan alkuvaiheessa tilanteen oikein.
Molemmilla tavoilla voi siis saada tulosta aikaan.
Nico Rosberg ajoi kisan alkuvaiheessa 4,5 sekunnin johdossa. Jopa niin varmassa johdossa, että ehti omien sanojensa mukaan jo haaveilla voitosta. On kuitenkin selvää, ettei Mercedeksellä pysty vielä antamaan vastusta McLarenin nopeille autoille.
Huippunopeuksia mitataan kolmessa eri kohdassa rataa. Kaikissa näissä kohdissa McLarenit olivat kaikkein nopeimpia. Mercedes ei ollut nopeuksissa lähellä kärkeä. Se oli kaikissa mittauspisteissä viisi, kuusi kilometriä tunnissa hitaampi kuin McLaren. Tässä mielessä Nicon muutaman sekunnin johto ei ollut turvallinen, mutta olisi auttanut oman kisan rakentamisessa.
Nico menetti johtonsa Jenson Buttoniin nähden tyhmällä tavalla. Sää vaihteli sateesta kuivaan ja taas sateeseen. Eri kohdissa rataa oli märempää ja kuivempaa. Nico tuli liukkaimpaan kohtaan, lipsahti ulos ja Button oli tilanteen tasalla ja hetkessä vaihdelaatikossa kiinni.
Pieni virhe, niin pieni virhe. Mutta ratkaiseva.
Näissä tilanteissa tarvitaan huippuunsa hiottua yhteispeliä kuljettajan ja tallin välillä.
Kuljettaja on totta kai se, jonka on tällaisessa tilanteessa luettava olosuhteita. Etenkin kun on tehnyt itse päätöksen ajaa kuivan kelin renkailla. On oltava kieli keskellä suuta.
Silti laitan pienen osasyyn lipsahduksesta tallin piikkiin.
Kun tiedettiin jo monta päivää aikaisemmin, että sää on epävakaa, tuntuisi järkevältä panostaa manuaaliseen säätarkkailuun. Eli yksinkertaisesti seurata radan olosuhteita yhtä askelta kuljettajan edellä. Historia tietää kertoa esimerkkejä siitä, kuinka nokkelimmat tallit ovat lähettäneet miehiä eri puolille rataa tarkkailutehtäviin ja raportoimaan varikkomuurille. Ja sieltä tieto on välitetty radiolla kuljettajalle.
Yleisesti ottaen kuljettajat eivät juuri kaipaa ajo-ohjeita varikolta, mutta vaikeissa ja muuttuvissa olosuhteissa kaikki mahdollinen tieto on kullan arvoista.
Kuten sanoin, ei tämä olisi Nicoa pelastunut McLarenia vastaan, mutta olisi auttanut.
Ja sitten ne varikolle sisääntulot ja sieltä lähdöt.
Hamilton vastaan Vettel. Rinta rinnan. Alonso ohitti tallikaverinsa Felipe Massan kylmän viileästi varikon sisääntuloväylän kaarteessa. Röyhkeästi, vain omaa etuaan ajaen.
Kun oikea linja oli hallussa, niin miksi hän olisi hidastanut? Jokainen sekunti ja sen murto-osa on kotiin päin.
Hamiltonin ja Alonson toiminta toi mieleeni tapauksen, jota Nico päivitteli aloittaessaan taivaltaan F1:ssä.
Malesian kisan jälkeen 2006 Nico hehkutti Alonson asennetta startissa. Hän oli itse paikalla kolme ja silloin hallitseva maailmanmestari Alonso lähti Renaultilla varsin kaukaa, paikalta seitsemän.
”Näin peileistä, kuinka Alonsolle vain avautui tie ja hän oli ensimmäisessä kaarteessa lähellä minua. Se itsevarmuus, jolla hän tuli kaarteeseen oli jotain uskomatonta. Hän vain tuli ja muut väistyivät”, Nico kertoi kisan jälkeen illallisella tapauksesta, joka opetti hänelle paljon.
F1:ssä oma paikka pitää ottaa. Kunnioitus ansaita. Se tulee vain itsevarmuudella, röyhkeydellä, periksiantamattomuudella ja kuvia kumartamatta. Tällä hetkellä tässä pelissä kovimmat kuljettajat ovat Alonso, Hamilton ja Vettel.
Alonso ja Hamilton tekevät näyttönsä kisassa, Vettel toistaiseksi aika-ajossa.
Keskustelimme hiljattain erään arvostamani autourheilun pitkänlinjan ammattilaisen kanssa tästä aiheesta, ja hän lisäsi tähän ryhmään vielä Robert Kubican. Hyväksyn puolalaisen joukkoon.
F1 tarvitsee kovia, itsetietoisia kuljettajia. Niitä raivoajia.
Tallien pitää ehdottomasti olla valmiit antamaan enemmän tilaa itsenäiseen työhön. Kuljettajien on annettava suorittaa, tulistua, riskeerata, tehdä päätöksiä ja olla röyhkeitä.
Olen vakuuttunut siitä, ettei tallin tai sponsoreiden maine tahraannu kuljettajien kovista otteista. Tyhmät virheet näkyvät ja niistä kyllä pitää antaa palautetta, mutta kovat otteet on saatava kunniaan. Niistä yleisö, media ja yhteistyökumppanit pitävät. Niitä halutaan! Ne kuuluvat autourheiluun.
Puhutaan herrasmiessopimuksista. Niiden tarkoitus on ennen kaikkea parantaa turvallisuutta ja välttää turhia onnettomuuksia, kun liikutaan lähes 300 kilometrin tuntinopeudella. Herrasmiessopimuksia on tehty aina. Toista pitää kunnioittaa, sääntöjä seurata, mutta ei se tarkoita sitä että pitää antaa periksi. On yritettävä loppuun asti. Aina.
Olen huomannut, että herrasmiessopimuksia ajavat kuljettajat käyttävät tilanteita ovelasti oman asemansa vahvistamiseen. Perjantainen kuljettajakokous kun on oiva paikka henkiselle sodankäynnille!
Tuntuu siltä kuin autourheilun historia ja perusasiat unohtuisivat nykyään liian usein. Autourheilu on ollut ja tulee aina olemaan herrasmiesten laji. Siihen on aina kuulunut hyvät käytöstavat, shampanja, huoliteltu olemus, etiketti jne. Mutta kun kypärä laitetaan päähän, alkaa taistelu. Kisan aikana ei yksinkertaisesti voi nynnyillä. On otettava itselleen se, mikä on saatavilla. Se joka on nopein, vahvin ja nokkelin voittaa.
On myös kyettävä tarvittaessa tunnustamaan toinen paremmakseen. Sekin kuuluu herrasmiesten toimintaan.
Lopussa voittajia on joka tapauksessa vain yksi.
Tämä on lajin henki kartingista kuninkuusluokkaan.
Jos taas rikkoo tuon rajan ja tekee tyhmyyksiä ja asettaa toisen vaaraan, todelliseen varaan, siitä ilman muuta rangaistaan. Mutta se onkin aivan eri asia.
Kiinan GP:ssä liikuttiin selkeästi herrasmiesrajojen sisäpuolella. Pantiin kovaa kovaa vasten.
Lisää tätä. F1 kaipaa kovia, määrätietoisia otteita radalle.
Jukka Mildh