Voittajan vihreästä takista tunnettu Masters-turnaus on muutenkin paljon ristiriitaisempi tapahtuma kuin yleensä uskotaan. Sen silmiä hivelevä vihreys peittää alleen historiaa, jonka perusteella Augustan National-kenttä ja maailmankuulu turnaus ovat monessa mielessä hyvin mustavalkoisia.
Kysymyksessä on rikkaiden miesten kerho, jonne pääseminen mukaan on ollut perinteisesti mahdotonta mustille, mutta vaikeaa myös valkoisille. Ensimmäinen musta jäsen otettiin painostuksen tuloksena vasta vuonna 1990, eikä heitä tänä päivänäkään ole kuin muutama. Naisia jäsenien joukossa ei ole ainuttakaan!
Augusta Nationaliin kun ei haeta jäseneksi. Sinne kutsutaan. Ja auta armias, jos jäät kiinni siitä, että vihjaat jollekin jäsenelle haluavasi tulla kutsutuksi! Jopa Microsoftin perustajan Bill Gatesin kerrotaan joutuneen odottamaan jäsenyyttä liiallisen pyrkimisen vuoksi!
Paradoksaalista on myös se, että jos kutsu lopulta tulee, niin jäseneksi liittyminen ei ole rahasta kiinni tai oikeastaan juuri siitähän se on. Jäsenyys ei maksa paljon, arviolta 10 000 dollaria, mutta kutsua ei kyllä tule ellet kuulu tosirikkaiden joukkoon. Väri saa olla jo toinenkin, mutta sukupuolen pitää yhä olla sama kuin jo valituilla jäsenillä eli mies!
”Pelaajat valkoisia, caddiet mustia”
Yllä oleva lause on suoraan Augustan toisen perustajan Clifford Robertsin suusta. Tosin hän lisäsi siihen, ”ettei ainakaan minun elinaikanani”! Tuota elinaikaa kesti 84 vuotta aina vuoteen 1977, jolloin Roberts ampui itsensä Augustan par kolme kentällä. Jo silloin hän oli joutunut näkemään miten ensimmäinen musta ammattilainen Lee Elder pelasi vuonna 1975 Mastersissa.
Roberts varmaan aisti muutoksen, mutta itsemurhan taustalla oli enemmänkin heikentynyt terveys. Hänen äitinsä oli vuonna 1913 ampunut itsensä sairauden uuvuttamana. Myös isän uskotaan päättäneen vapaaehtoisesti taipaleensa junan alle vuonna 1921, joten taustaa itsemurhalle oli. Roberts jätti golfkentälle ainoastaan lapun, jossa hän määritteli merkitsemättömäksi jätettävän hautapaikan itselleen.
Roberts oli liikemies, mutta Augustan ja Masters-turnauksen henkinen isä oli Bobby Jones, ehkä kaikkien aikojen legendaarisin golffari Yhdysvalloissa ja myös Britanniassa. Hän pelasi koko ikänsä amatöörinä, voitti sekä amatöörit että ammattilaiset ja lopetti 28-vuotiaana ryhtyäkseen lakimieheksi ja perheenisäksi. Bobby Jones sanoi aina, ettei hän olisi voinutkaan pelata golfia rahasta, koska hän pelasi sitä rakkaudesta. Raha olisi muuttanut kaiken.
Jo nuorena Jonesilla todettiin rappeuttava ns. Lou Gehrigin tauti, joka varjosti hänen loppuelämäänsä. Lopulta se johti myös välirikkoon Robertsin kanssa. Siinä missä Jones näet oli Augustan ja Mastersin julkinen kuva, Roberts oli se, joka järkähtämättömästi oman mielensä mukaan johti sekä klubia että turnausta. Roberts meni jopa niin pitkälle, että kielsi loppuvaiheissa taudin kourissa kamppaillutta Jonesia tulemasta esiin Mastersin aikana!
Roberts perusteli päätöstään Jonesin terveydellä, mutta Jones ja sukulaiset uskoivat, että Roberts vain halusi koko shown itselleen. Niinpä kun Bobby Jones kuoli, ei Robertsia edes kutsuttu hänen hautajaisiinsa vuonna 1971!
Kuuluisin klubilainen lienee muuten ollut presidentti Dwight Eisenhower, jonka nimenomaan Roberts kutsui jäseneksi. Presidentille rakennettiin alueelle oikein oma talo, mutta kaikkeen ei Robertskaan suostunut. Eisenhower nimittäin erässä kokouksessa halusi puun kaadettavaksi väylältä 17, koska presidentin pallo siihen osui tavan takaa. Roberts keskeytti kokouksen, jota ei olisi joutunut antamaan kieltävää vastausta suoraan presidentille.
Kaikki muuttuu vähitellen
Robertsin jälkeen Augustan golfklubilla on ollut viisi puheenjohtajaa, jotka kaikki ovat pyrkineet jatkamaan Robertsin itsevaltaista linjaa. Periksi ei hevillä ole ulkopuoliselle painostukselle annettu, mutta silti aika on tehnyt tehtävänsä. Alkutilanne, jossa kaikki pelaajat olivat valkoisia miehiä, caddiet eli mailapojat mustia samoin kuin klubi- ja ravintolahenkilökunta, on muuttunut. Hitaasti, mutta varmasti alkaen ensimmäisestä mustasta pelaajasta ja jäsenestä.
Alkuaan Masters-turnauksessa ammattilaispelaajien piti myös käyttää klubin mailapoikia, mutta se vaatimus jouduttiin perumaan vuonna 1983. Jotain on kuitenkin siis vielä säilynyt eli nainen ei vieläkään ole jäsenenä Augusta Nationalissa!
Seitsemän vuotta sitten alussa mainittu Martha Burk, joka johtaa kansallista naisjärjestöjen yhteenliittymää, järjesti ensimmäisen kerran mielenosoituksen tätä havaitsemaansa sovinismia vastaan, mutta varsin heikoin tuloksin. Nykyinen puheenjohtaja Billy Payne ei ole edes halunnut keskustella Burkin kanssa, koska ”pitää mahdollista keskustelua tarpeettomana ja hedelmättömänä”!
Ärsyttävämpää lausuntoa Payne ei tietysti olisi voinut antaa. Nyt on ihan varmaa, että 68-vuotias Burk kamppailee Augustan naisjäsenyyden puolesta entistä voimakkaammin. Burk antaa palaa siis myös Tiger Woodsille, osittain varmasti sen vuoksi, että Woods ei suostunut vuonna 2003 boikotoimaan Masters-turnausta tukeakseen Burkin naisjäsenyysvaatimuksia!
Nyt Burk uskoo, että Tiger on tieten tahtoen siis valinnut Mastersin paluunsa näyttämöksi, koska siellä kaikki jäsenet ovat samanlaisia sovinisteja kuin Tiger, jonka anteeksipyyntöjä Burk pitää tyhjinä puheina näytellyn naamarin takaa. Burkin mukaan myös Mastersin fanit toivottavat Tigerin kiljuen tervetulleeksi, koska ”hehän ovat valmiita vaikka suutelemaan maata, jos vain pääsevät klubille sisään”!
Milloin siis naisjäsen?
Aika mielenkiintoinen oli tieto, jonka mukaan myös Kansainvälinen olympiakomitea pohtiessaan golfin sopivuutta olympialajiksi oli keskustellut Augustan ”naisettomuudesta”. Siis siitä onko golf urheilulaji, jossa ei harrasteta erottelua, vaan pelataan kaikilla tasoilla ystävyyden, solidaarisuuden ja reilun pelin hengessä.
Keskustelu taisi sitten olla aika lyhyt, koska vuodesta 2016 golf on taas olympialaji Rio de Janeirossa. Augusta-keskustelu saattoi kuitenkin olla rikkana rokassa pudottamassa USA:n ja ennakkosuosikki Chicagon mahdollisuuksia valinnassa?
USA:ssa Martha Burkin ja Augustan golfklubin välinen ”sota” antaa tietysti herkullisen aineiston medialle, joka tänä vuonna on todella pyrkinyt mukaan Masters-turnaukseen. Tiger Woodsin paluu on huima tapahtuma, paljon huimempi kuin edes suhteessa David Beckhamin akillesjänteen leikkaus Suomessa. Sitä paitsi erona lienee se, ettei Tigerin vaimo Elin matkustane Augustaan miehensä tueksi.
Toisaalta media on Augustassa yhtä tiukasti nuorassa kuin valtaosaltaan formula-1-sarjassa. Sopimattomat kirjoitukset tai mielipiteet saattavat johtaa jo saadun akreditoinnin poistamiseen ellei heti niin seuraavalla kerralla. Porttien ulkopuolinen maailma ei sentään ole samalla tavalla hallittavissa.
Augustan ”miehisyyden” tukijat muistuttavat, että onhan naisillakin omia klubeja, joihin miehiä ei oteta. Ei golfissa, mutta esimerkiksi voimistelussa ja monissa muissa jutuissa myös urheilun ulkopuolella. Onko se nyt sitten niin paha, jos jotkut miehet haluavat golfklubilla olla omassa porukassaan polttelemassa sikaria ja nauttimassa maskuliinisesta keskustelusta? Moisen kysymyksen löysin monesta Yhdysvaltalaisesta kolumnista.
Toki Augustaankin vielä naisjäsen tulee, mutta milloin on vaikeampi ennustaa. Joka tapauksessa Masters-turnauksessa on kysymys yhdestä maailman visuaalisesti merkittävämmistä tapahtumista. Keväiset kukkivat atsaleat, paikallinen herkkä vihreys ja monen vuosikymmenen perinne antavat turnaukselle leiman, jonka alta on vaikea uskoa paljastuvan niin monia ristiriitaisuuksia ja mustavalkoisia, vanhan etelän yhä toisistaan erottavia värejä.
Arto Teronen