Sekä Bichler että Luiro ja sadat muut hyppäsivät aikanaan pipo päässä ja villapaidassa sekä monoissa, jotka nykyhyppääjiä kauhistellen kai naurattaisi. Mäkihypyssä elettiin silloin ennen jopa yltiöpäisen rohkeuden aikaa, josta laji on kehittynyt. Tietoisuuden ja teknologian lisääntyessä laji on joutunut luonnon armoille ja tuulien ”riepoteltavaksi”. Entisaikaan ei kai niihin sillä lailla osattu kiinnittää huomiota. Ihmisestä on tullut tarkempi monessakin mielessä.
Parhaillaan mäkihypyn taustoilla tapahtuu taas enemmän kuin äkkinäinen tai paljon rauhallisempikaan edes ymmärtää. Ihan uutena ulottuvuutena ammattiurheiluun, jota mäkihyppykin kyllä edustaa, on tullut ainakin pienen mittakaavan sosiaalinen toiminta. On ryhdytty tasaamaan tuloeroja! Robinhoodimaisesti otetaan "rikkailta” ja jaetaan ”köyhille”!
Ei enää ruskeita kuoria
Pitkäänhän mäkimiehet joutuivat murisemaan ja narisemaan siitä, että kilpailujen jälkeen käteen työnnettiin lusikoita tai pyttyjä, joiden kuljettaminen kotiin oli usein elämää suurempi vaiva ja hankaluus, eikä niillä ollut mitään elämisen laatuun vaikuttavaa arvoa. Helppoa ei ollut niilläkään, jotka saivat auton. Verottaja ainakin Suomessa omisti siitä heti muutakin kuin renkaat.
Lopulta FIS eli kv. hiihtoliitto taipui ja mäkihypyn maailmancupissa alettiin jakaa ihan selviä rahapalkintoja. Ensimmäisessä vaiheessa niitä jaettiin kymmenelle parhaalle. Määrä on tietysti kovin pieni. Esimerkiksi golfissa joka kisassa USA:n tai minkä tahansa mantereen tourilla rahaa riittää aina noin 60-70 parhaalle, mutta onhan tietysti ihan eri lajistakin kysymys.
Golf kiehtoo kaikkialla maailmassa miljoonia ihmisiä, joista useimmat uskovat pystyvänsä lähes Tiger Woodsin temppuihin - siis mitä pelaamiseen tulee. Harva pystyy. Mäkihypyssä vielä harvempi. Ei kai koko lajissa maailmassa liene yhtä aikaa tuhattakaan hyppääjää. Arvio on vedetty ihan piposta, mutta ei heitä paljon ole.
Joka tapauksessa tälle kaudelle FIS teki toistaiseksi voimassa olevan päätöksen, että maailmancupin kisoissa jaetaan rahaa entisen kymmenen sijasta 30 parhaalle kuten cup-pisteitäkin. Normaalioloissa moni hyppääjä olisi tervehtinyt muutosta ilolla, mutta sepä ei tapahtunutkaan tuomalla lisää palkintorahaa, vaan ryhtymällä tasaamaan tuloeroja!
Kyseessä on todella tietyllä tavalla sosiaalista toimintaa. Oikeampi sana saattaisi olla sosialistista, sillä parhaiden hyppääjien palkintorahoja on pienenetty, jotta sitä riittäisi 30:lle. No onhan se tietysti aiheuttanut narinaa, mutta ainakaan esimerkiksi hyppylakon asteelle protesteja ei ole puuhattu.
Päättäjien mukaan taustalla oli se tosiasia, että ns. parhaiden hyppääjien tulotaso ei ole riippuvainen palkintorahoista. Heillä on kaikilla sen verran rahakkaita mainos- ym. sopimuksia, ettei muutaman tonnin menetys kirpaise. Sen sijaan motivaatio hyppääjillä, jotka sijoittuvat yleensä sijoille 15-30 rahojen ulkopuolelle on ollut vähän kiikun kaakun.
Nyt uskotaan, että rahojen jakaminen 30 parhaalle nostaa paitsi hyppääjien sitoutumista lajiin edelleen, niin antaa myös pienemmille maille uskoa tulevaisuuteen. Joka tapauksessa pitää muistaa, ettei kyse ole suurista summista.
Maailmancupkisan voittaja saa uudistuksen jälkeen nimittäin yleensä 10 000, mutta Sveitsin frangia. Euroissa tuo summa on noin 6700, joka ei ole merkityksetön, mutta kovin pieni ammattilaisurheilun kirjossa.
Kymmenes hyppääjä kuittaa sitten noin 1700 euroa, 20:s noin 740 ja se viimeinen ei 30:s saa peräti yhden cup-pisteen lisäksi komeat 67 euroa käteen. Tai itse asiassa ei suinkaan käteen. Aika, jolloin ruskeita kirjekuoria liikuteltiin urheilussa, on auttamattomasti ohi.
FIS:n sääntöihin on oikein kirjattu, että rahapalkinnot maksetaan voittajille sähköisesti itse kunkin tilille! Ei tarvitse mäkimontussa hyppyhaalareihin seteleitä tai shekkejä tunkea.
”Painaville” lisäetua
Mäkihyppyä hiertäneistä asioista on myös tämä painoindeksi ja sen suhde suksien pituuteen ollut monille aika mystinen juttu. Kun se viitisen vuotta sitten tuli mukaan kuvioihin, narina oli aikamoista, mutta pikku hiljaa se on mennyt läpi. Se ei tarkoita suinkaan sitä, että asiaa ei edelleen kehiteltäisi.
Sinänsä on aika hupaisaa puhua mäkihypyssä painavista hyppääjistä, mutta jollain tavallahan se on ilmaistava, ettei joku ole niin kevyt kuin toinen. On siis painavampi, vaikka ei käytännössä painaisi ihmiseksi paljon mitään.
Ensi vuonna FIS on tekemässä tähän sääntöön muutoksen tai tavallaan lisäyksen. Ne hyppääjät joiden painoindeksi on luokkaa 18 ja risat saavat uudeksi indeksikseen 19. Tämä painoindeksi BMI on tapa arvioida ihmisen pituuden ja painon sopusuhtaisuutta. Mäkihypyssä sen avulla on suhteutettu myös mäkisuksien pituutta, mikä vaikuttaa liidettäessä kanto-ominaisuuksiin.
Muutoksen ansiosta ensi kaudesta lähtien ”painavimmat” hyppääjät saavat suksiinsa lisäpituutta muutaman sentin. Kai sekin jollain tavalla sitten kaventaa kevyempien kaverien nauttimaa etua. Kovastihan nämä maallikolle ovat aina huvittavan tuntuisia, mutta lajin sisällä merkityksellisiä juttuja.
Kenties kuitenkin merkityksellisin muutos mäkihypyssä on tapahtumassa, kun ensi kaudella saadaan myös erikoismäkeen uusi tuuliolosuhteet huomioon ottava pisteytysjärjestelmä, joka mäkiviikolla ei ole kokeiltavana, mutta heti taas mäkiviikon jälkeen ennen olympiakisoja ja uudelleen niiden jälkeen.
Sen saaminen kaikkien eli tässä tapauksessa lajissa tärkeän yleisön täydellisesti ymmärrettäväksi on urheilulaji sinänsä. Valtaosa valmentajista ja hyppääjistä alkavat jo olla sen kannalla. Ongelma on yhä viestin saaminen riittävän nopeasti erityisesti mäkimontussa paikalla olevan yleisön ymmärrykseen.
Muistaa pitää myös, ettei silläkään uudistuksella poisteta ääriolosuhteita, joissa tuuli ei enää ole hyppääjän hallittavissa millään tavalla, vaan muodostaa jo vaaratekijän, eikä ainoastaan hyppyä haittaavaa tai auttavaa elementtiä.
Ensi kaudella muutos on siis käytössä FIS:n kilpailuissa ja eiköhän Kansainvälinen olympiakomiteakin sen hyväksy jo Sotshin kisoihin vuonna 2014, jossa olympiakilpailut eivät näin tuulen takia muistuttaisi samalla tavalla venäläistä rulettia kuin joskus vielä nykyisin.
Arto Teronen