Raadollinen on maailma. Periodin aikana ovat esim. kaksi entistä maajoukkueen päävalmentajaa, Hannu Aravirta ja Raimo Summanen, saaneet kenkää. Aravirta ja Törmänen saivat lähteä Jokereista. Viimeisinä aikoina joukkue näytti ahdistuneelta, pelokkaalta ja jäykältä samoin valmennuksen kehonkieli heijasti voimattomuutta.
Tietysti on valitettavaa ettei ensin juurikaan haettu muutosta vammaiseen joukkueeseen. Oli kuitenkin Harkimolta ja muulta johdolta rohkaisevaa, että valmennus sai reilun mahdollisuuden eikä tossu heilahtanut alitajunnan tasolta hetkessä ja pelkästään tunteella.
Toinen erouuutinen tuli Sveitsistä, jossa Rapperswilin johto ei kestänyt Ramin kovaa ”koirakoulua”. Ramin tyyli on kuluttavaa ja paljon yksilöiden ihon alle ja henkilökohtaisuuksiin menevää. Paradoksi on, että isossa julkikuvassa nämä kaksi valmentajaa saivat kenkää aivan päinvastaisista syistä. On isketty kuva että Ara halusi säilyttää, eikä vaatinut tarpeeksi, kun taas Rami vaati kaikilta, Zamboonin kuskista lähtien, liikaa.
Viime aikoina nähty järjetön episodi oli myös Petri Vehasen täysin käsittämätön lähtö KHL-liigaan. Asiaa voi perustella ainoastaan rahalla.
Tapaus HIFK - Tappara
Toinen tällainen lähiajan episodi oli se, mitä tapahtui HIFK:n markkinointiosaston, valmennuksen ja Tapparan Tuukka Mäntylän akselilla. Nopea veikkaus tähän väliin, että tämä näytelmä ei ole vielä ohi.
Tässä yhteydessä puhuttiin paljon lajin sisäisestä normistosta ja koodistosta. Pieni kurkistus tähän mysteerioon. Lajin normistoa on esim. että kaikki "paska" jutut käsitellään omassa pukuhuoneessa ja niistä ei ulos kuiskita.
Voimakkaana siellä kulkee kaverista välittäminen sekä kaverin puolustaminen, eikä tämä ole pelkästään fyysistä toimintaa vaan kaveria arvostetaan, välitetään ja kuunnellaan. Nämä samat lojaalisuussäännöt koskevat myös valmennuksen tekemistä ja lausuntoja.
Joukkue on aina ensin ja sitä täytyy puolustaa ja ”hoivata”. Luottamuksen ja joukkueen toiminnan kannalta esim. tappioden hetkellä jatkuva yksittäisen/yksittäisten pelaajien syyttely syö luottamusta. Osittain noista elementeistä muodostuu ns. pukukoppielämä.
Koodistoa kentällä on esim. tähtipelaajien suojelu, epäoikeudenmukaisuuksiin puuttuminen. Tässä on huomattava ero kotimaankaukalon ja NHL:n välillä. NHL:ssä kun jotain taklaataan väärin esim. selkään tai päähän niin yleensä ja välittömästi joku kentällä olijoista haluaa muistuttaa tätä sikailijaa.
Mikä on sitten valmentajan vastuu koodistoon, kaukalopaineihin ja tappeluihin? Kyllä, valmentaja voi vaikuttaa suureen osaa tapahtumista. Spontaanit tappelut ovat asia erikseen. Kaikissa järjestetyissä tappeluissa samoin kuin seuraavassa pelissä tapahtuvissa kostoissa on valmentajan ”hyväksyntä”. Tällä hetkellä ovat tosi harvassa ns. kovat kundit, joiden ainoa tehtävä olisi tuoda fyysistä turvaa joukkueelle.
Jos gooneja käytetään, niin kyllä he yleensä pyytävät valmentajalta tanssilupaa. Tästä tulee mieleen esimerkki viime kaudelta, kun meidän (Ilveksen) Matt Nickerson kysyi minulta, kotiottelussa HIFK:ta vastaan, kaksi kertaa lupaa painia HIFK:n Brennanin kanssa.
Joskus valmennus voi käyttää taktisena juttuna painia, että saataisiin vastustajan tärkeitä pelaajia pois. Pari maukasta esimerkkiä on tältäkin kaudelta. Vaatii tuomareilta paljon, että he löytävät aloittajan eivätkä tee vain varman päälle salomonin tuomioita ja aja molempia ulos.
Toisaalta myös valmentaja turhaantuu ja voi tällöin pyytää omilta kovilta jätkiltä:” Tehkää nyt jotain!”. Mikä on tällöin viestin sisältö? Opetusosana pitää muistaa, että kosto ja viha ei ohjaa suoritusta oikeaan suuntaan!!
Sakari Pietilä