Raha on se päällimmäisin syy josta puhutaan. Puhutaan nyt sitten vähän lisää. Minulla on varmaa tietoa ainoastaan niistä ajoista, jolloin itse olin päävalmentajana. Loppu on ainoastaan kerättyä, toisen käden tietoa. Tässä on lähtökohta seuraavaan kirjoitukseen.
2000-luvun alusta aina vuoteen 2007 mäkijoukkueen budjetti oli nousujohteinen. Parhaimmillaan mäkihypyn ja yhdistetyn yhteinen budjetti oli n. 1,5 miljoonaa euroa, josta mäkihypyn osuus oli 900 000. Tällä rahalla pyöritettiin B-maajoukkue valmentajineen, A-maajoukkueen valmentajat, lajijohtaja, sihteeri, fysioterapeutti ja kaksi huoltomiestä.
Toiminnallinen budjetti mäkihypyn osalta oli n. 500 000 euroa ja urheilijoille maksettiin menestyksen mukaan bonusta 90 000 euroa. Pröystäilyyn ei ollut varaa, mutta kaikki tarvittava voitiin tehdä. Useampana vuonna mäki- yhdistetty teki ylijäämäisen tuloksen. Tuona aikana savutettiin mäessä ja yhdistetyssä n. 30 arvokilpailumitalia.
Nyt ovat ajat toiset. Mikäli saamani tiedot pitävät paikkansa, on mäkihypyn tämän vuoden toiminnallinen budjetti n. 100 000 euroa. Tällä pitäisi suoriutua kesän harjoittelusta, kilpailukiertueesta ja talvikaudesta sekä A-maajoukkueen ja B-maajoukkueen osalta. Tuntuu aika mahdottomalta. Samalla kuitenkin kotisohvilla odotetaan, että menestys olisi entisen tasoista.
On tietysti selvää, että velaksi ei voida elää. Tästä syystä on helppo ymmärtää finnjumpingin hallitusta. Jos rahaa ei ole, ei sitä voi määräänsä enempää käyttää. Tuskin mitään ”puskurirahastoa” on käytössä mistä tarvittaessa voisi lainata. Pääosa lajiryhmien rahoista muodostuu TV-sopimusten tuomista rahoista, olympiakomitealta ja loput yhteistyökumppaneilta.
TV-sopimusten arvo on viime aikoina laskenut merkittävästi, joten entistä enemmän ollaan itse kerättävien yhteistyökumppanien tuki eurojen varassa. Tämän päivän maailmanlaajuinen taloudellinen tilanne on tehnyt tästä entistä vaikeampaa.
Uskon, että mäkihyppy ja yhdistetty ei ole talousongelmansa kanssa yksin. Voisin väittää, että kaikki hiihtoliiton alaiset lajiryhmät kamppailevat tämän saman ongelman kanssa. Asiaa ei varmasti ole ainakaan helpottanut se, että kaikki lajiryhmät on eriytetty omiksi yhdistyksikseen. Se on ollut mielestäni suomalaisen hiihtourheilun suurin virhe! Miksi tähän mentiin? Voiko joku todella väittää, että on kustannustehokasta pilkkoa joukko pieniin palasiin kun muualla pyritään yhdistämään voimia.
Taisi olla samalla viikolla kun Urheiluruudussa kerrottiin Soutu- ja Melontaliittojen yhdistymisestä ja Hiihtoliiton eri lajien eriytymisestä! Valtakunnallisesti puhutaan kuntaliitoksista ja yritysmaailmassa fuusioitumisesta. Hiihdossa sitä vaan pilkotaan! Nyt kaikilla pitää olla oma hallintokoneisto ja lakki kourassa jokainen lajiliitto käy samojen sponsorien ovien takana vuorotellen. Entä se paljon puhuttu yhteishenki ja toisen auttaminen? Ei sitä ainakaan ulospäin ole huomannut.
Rehellisesti täytyy sanoa, että Lahden surullisten MM-kisojen jälkeen muiden lajiryhmien suhtautuminen hiihtoon oli varauksellista. Jopa syyttävää (oli kyllä aihettakin). Silti kaveria voitiin taloudellisesti auttaa. Nyt tähän ei ole mahdollisuutta ja eipä taida olla oikein haluakaan. Nyt viimeistään pitäisi herätä ja koota voimat yhteen. Tämä olisi ainakin yhden talviurheilua rakastavan ihmisen tahto! Tällaista tällä kertaa.
Tommi Nikunen